Skip to content

Aina löytyy joku, jolla on jotain sanottavaa

Meistä jokainen on varmasti huomannut sen, että elämme valtavassa ennakko-odotusten, suoristuskeskeisyyden ja arvosteluiden aallokossa. Kun esimerkiksi monen vuoden koulu-urakan päättyessä saat todistuksen käteesi ja järjestät juhlat saavutuksesi kunniaksi, siellä sitten tädit ja sedät utelevat, että mitäs nyt sitten seuraavaksi? Mitä ajattelit tehdä tulevaisuudellasi? Ei saa jäädä tuleen makaamaan, eteenpäin vain kohti uusia haasteita! Yritä siinä nauttia yhdestä etapista kun pitäisi olla seuraava jo kalenteriin merkittynä. Menepäs sanomaan, että ajattelit pitää välivuoden ja mietiskellä mitä haluat. Silloin on arvostelevia katseita luvassa.

Elämä tuntuu nykyään olevan melkoista pikajuoksua. Yläasteen lopussa pitäisi tietää, mitä haluaisi tehdä loppuelämänsä tai ainakin, onko tähtäimessä heti ammatti vai tarkoituksena tallata akateemista polkua? Jos tie vie lukioon, siellä pitäisi tietää jo mihin aineisiin panostaa tulevaisuuttansa varten. Aiotko lääkäriksi vai biologiksi? Kenties historianopettajaksi?

Muistan, kuinka seisoin 15-vuotiaana lukion rehtorin puheilla ja rehtori kysyi, että mitä olet ajatellut tehdä tulevaisuudellasi. Siinä vaiheessa oma ajattelumallini ulottui juuri ja juuri käsittämään kuukauden eteenpäin ja yleensä keskityin vain selviämään maanantaista perjantaihin. Rehtori hermostui epävarmuudestani ja teki selvää, että kyllä sitä pitäisi tietää, mitä aikoo tehdä. Poistuin paikalta lukujärjestys täynnä historian kursseja, koska olin hädissäni sanonut pitäväni historiasta.

Kun tuli yhteishaun aika, hakulappuni kuvasti täydellisesti nuoren naisen hämmennystä tulevaisuudestaan: Hain sosionomiksi, insinööriksi ja kuvataiteilijaksi. Ei liene yllätys, että tie vei lopulta kymmenen vuotta myöhemmin aivan jonnekin muualle.

Paineita tulee myös muilla osa-alueilla, kuten esimerkiksi perheen perustamisessa. Parisuhteen vakiinnuttua aletaan udella seuraavista askeleista. Milloin on yhteisen kodin aika, milloin sormus ilmestyy sormeen ja joko raskaustesti näyttää plussaa? Ette kai te aio jäädä vain paikoillenne?

Jos olet saanut lapsia, luulisin näiden uteluiden ja ennakko-odotusten laantuvan. Olethan kuitenkin täyttänyt jo ainakin yhden tärkeän etapin. Mitä vielä, sitten se pyörremyrsky vasta alkaakin. Aletaan keskustella imetyksestä, soseista ja päiväuniajoista. Paljonkos teillä olikaan se ruutuaika ja sokeristen välipalojen laita? Oletko nyt kotiäitinä seuraavat 10 vuotta vai meinaatko laittaa lapsen päiväkotiin? Mitäs se sinun lapsesi aikoo tulevaisuudessa tehdä?

Olit sitten missä elämäntilanteessa tahansa, aina löytyy joku, jolla on sanottavaa. Aina löytyy joku, joka on eri mieltä ja jonka mielestä sinun olisi pitänyt tehdä toisin. Aina löytyy joku, joka kokee olevansa parempi kuin sinä ja tehneensä paremmat valinnat.

Joskus on hyvä nostaa jalat ylös, sulkea silmänsä ja antaa arvostelijoiden kuoron hiipua vaimeaksi taustahälinäksi. Muista, että sinä olet sinä. Kukaan ei voi nähdä sinun silmilläsi, kuulla sinun korvillasi tai tuntea sinun sydämelläsi.

Elämän pikajuoksusta selviää yhdellä tavalla: Kun huomaat, ettei ole pakko juosta. Anna niiden juosta, joilla on tarve kiirehtiä. Sinä voit hidastaa askeltasi, nautiskella maisemista ja miettiä aivan rauhassa, mihin haluat mennä. Jos pysähdyt, maailma jatkaa silti pyörimistään.

Matka on tärkeämpi kuin itse päämäärä. Kun tie joskus päättyy, toivottavasti matkalta on jäänyt muutakin käteen kuin vain lista etapeista.

Jaa:Tweet about this on TwitterShare on FacebookGoogle+

Kategoria: Maailma

2 kommenttia

  1. Niin hyvin kirjoitettu, todella kuvaavaa 🙂 Jotenkin tässä nykyhetkessäkin tuntuu, että pitäisi jo olla ottamassa seuraavaa askelta ja tietää tarkoin, mitä ensi viikolla, ensi kuussa tai ensi vuonna tulee tapahtumaan. Joillekin ei kelpaa vastaukseksi se ”No katsotaan kunhan saan tämän koulun käytyä”, kun kysellään työpaikasta, tulevien lasten aikataulusta ja sen sellaisesta. Ja kun mitään et voi kuitenkaan täysin tietää.

    Ihanaa että kirjoitat taas 🙂

    21.1.2016
    |Vastaa
    • Laura
      Laura

      Olen tässä vuosien varrella oppinut, että elämä voi hetkessä kääntyä ihan päälaelleen. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että pitäisi olla kaikki tulevaisuuden suunnitelmat valmiina, vaikka ei voi koskaan tietää, mitä nurkan takana on vastassa.

      Pitää itsellekin välillä muistutella, että on tärkeää elää hetkessä. Tietty on hyvä katsella vähän eteenpäin, että jonkinlainen suunta on tiedossa, mutta ei tuijotella liikaa horisonttiin. 🙂

      On mukava taas kirjoittaa kun on inspiraatiota ja uusi blogi toi juuri sitä, mitä olen jo pitemmän aikaa kaivannut. Kiva kun löysit tänne <3

      21.1.2016
      |Vastaa

Jätä kommentti:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *