Skip to content

Sofi Oksanen, Norma

Olin lukiossa, kun törmäsin ensimmäistä kertaa Sofi Oksasen kirjoihin. Vietin silloin paljon aikaa kirjastossa ja huomioni kiinnittyi hyllyllä esillä olevaan kirjaan. Kirjan kansi oli pirteä vaaleanpunainen ja siinä oli kaksi kättä, jotka oli sidottu yhteen langalla. Kirja oli Baby Jane, Sofi Oksasen toinen romaani. Kirja ei kuitenkaan tarttunut mukaani, sillä olin etsimässä sillä hetkellä jotain muuta luettavaa. Kannen kuva jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni.

Pian huomasin, että kyseiseltä kirjailijalta oli toinenkin romaani esillä: Stalinin Lehmät. Loppujen lopuksi nuo kaksi kirjaa tarttuivat mukaani. Siitä alkoi rakkauteni Sofi Oksasen kirjoihin.

Sofi Oksasen suosi räjähti Puhdistuksen myötä. Muistan kun itse pääsin käsiksi siihen ja istuin nenä kiinni kirjassa yötä päivää. Kuinka hyvä se olikaan!

Kun Kyyhkyset Katosivat oli sen sijaan pettymys. Olen aloittanut kirjan kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla lukeminen on jäänyt kesken. Kirja ei tempaissut mukaansa ja lukeminen tuntui raskaalta.

Sofi Oksasen uusin romaani, Norma, ilmestyi syksyllä 2015. Ostin kirjan heti sen ilmestyttyä, mutta opiskelukiireiden vuoksi jouduin lykkäämään sen lukemista. Kävin kuitenkin lokakuussa Oulussa Suomalaisessa kirjakaupassa katsomassa Sofia ja kuuntelemassa hänen puheitaan uudesta romaanista. Kirja kuulosti mielenkiintoiselta sekoitukselta vanhaa totuttua tyyliä ja uusia elementtejä.

Norma alkaa synkästi hautajaisilla. Norma Rossin äiti Anita on kuollut jäätyään metron alle. Norma alkaa tutkia äitinsä kuolemaa ja tästä alkaakin sitten muodostua erilaisten hämäryyksien vyyhti, johon kuuluu niin sijaissynnyttäjiä kuin hiuskauppaa.

Ensimmäisenä kiinnitin huomiota kirjoitusasuun. Oksasen aiemmissa Viroa käsittelevissä kirjoissa käsitellään paljon historiaa ja se tekee tekstistä raskaampaa. Nyt kuitenkin lukeminen soljui kevyesti eteenpäin ja välillä unohti, että kyseessä on todellakin Sofi Oksasen kirja.

Oksasen edellisissä teoksissa on käsitelty rikollisuutta, mutta Norma tuntui todella dekkarimaiselta. Tähän oli sekoitettu yliluonnollisia elementtejä, kuten luonnottoman nopeaa hiusten kasvua ja hiuksilla ”aistimista”. Sofi Oksanen on kertonutkin, että satu Tähkäpää on toiminut inspiraationa kyseiselle romaanille. Tämä rikoskirjallisuuden ja satumaisuuden sekoitus vaikutti aluksi hämmentävältä yhdistelmältä. Mieleeni tuli supersankarielokuvat ja –sarjakuvat, jota ei ihan ensimmäisenä osaisi yhdistää Sofi Oksaseen.

Vaikka kirja oli helppolukuinen ja teksti miellyttävää, kirja ei kuitenkaan koukuttanut niin paljon kuin olin odottanut. Juoni oli mielenkiintoinen, mutta silti saatoin unohtaa kirjan joksikin aikaa. Yleensä jos joku kirja koukuttaa, minun on vaikea laskea kirjaa pois mielestäni. Nyt kuitenkin niin tapahtui. Luin romaanin läpi muutamassa illassa ja jos kirja olisi ollut pidempi, en tiedä, olisiko se unohtunut pidemmäksi aikaa yöpöydälle pölyttymään. Toki lukutapojakin on monia, mutta yleensä romaaniin tarttuessani pyrin enemmän tai vähemmän säännöllisesti lukemaan kirjaa eteenpäin. Jos kirja jää pidemmäksi aikaa unholaan, on yhä vaikeampaa tarttua siihen uudelleen. Näin kävi juurikin Kun Kyyhkyset Katosivat kanssa.

Odotin loppua kohden jonkinlaista loppurytinää, että kirjan tunnelmaa olisi nostettu hiljalleen ja lopulta räjäytetty täytteen vauhtiinsa. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut, vaan yhtäkkiä takakansi oli jo vastassa ja kirja lopussa. Tuntui tyhjältä. Tässäkö oli kaikki? Kirjalle on ilmeisesti tuloillaan jatkoa ja ehkä loppu jäi siksi roikkuvaksi. Minulle ei kuitenkaan tullut sellainen olo, että janoaisin lisää tarinasta. Enemmänkin takki on tyhjä.

Toki syyttäminen voi olla myös itseäni. Odotin Normaa niin innoissani, että ehdin kasvattaa ennakko-odotukseni niin valtaisiksi. Mitä korkeammalle odotukset nostaa, sitä suurempi on pudotus maanpinnalle. Norma ei missään nimessä ole kuitenkaan huono kirja. Varsinkin lukijalle, joka kokee Oksasen muut romaanit liian raskaiksi, Norma voi olla oikein hyvä kokemus.

 

3

 

Jaa:Tweet about this on TwitterShare on FacebookGoogle+

Kategoria: Kirjallisuus

Jätä kommentti:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *