Skip to content

Venevertaus

Olet veneessä ja soudat eteenpäin. Veneessä on sinun lisäksi perheesi ja muutama tyhjä paikka. Rahtiakin olet ehtinyt haalia mukaasi. Pian näet vedessä ystäväsi ja päätät nostaa hänet veneeseen. Jatkat matkaasi ja kohtaat toisenkin ystävän. Nostat hänetkin kyytiin ja nyt veneesi on täynnä. Kuitenkin ystäviä löytyy vielä lisää. Nostatko lisää ystäviä kyytiin silläkin uhalla, että vene uppoaa? Vaihdatko jonkun veneessä olevista ystävistä vedessä olevaan ystävään vai jatkatko vain kylmästi matkaa ja lohduttelet veteen jäävää ystävää, että olet kuitenkin tärkeä?

Tältä minusta on tuntunut jo pitkän aikaa. Tuntuu, että olen maailman huonoin ystävä.

Olen jo hyväksynyt sen tosiasian, että vuorokaudessani on 24 tuntia ja sen enempää en tule koskaan saamaan. Olen myös oppinut sen, että kaikkea ei voi saada. Kun on liian monta rautaa tulessa, ei saa aikaiseksi mitään muuta kuin kaaosta. Mutta on eri asia kääntää selkänsä jollekin, mikä liittyy vain itseensä kuin se, että kääntää selkänsä toiselle ihmiselle. Ystävälle.

Lähes päivittäin ajattelen ystäviäni. Niitä, joihin en ole ehtinyt pitämään yhteyttä. Mietin, että pitäisi soittaa ja kysyä mitä kuuluu. Tässä elämässä kuitenkaan puhelimeen tarttuminen ei käy siinä hetkessä. Pitää suunnitella ja ajoittaa. Jos soitan vaikka viideltä kun mies on jo kotona ja lapset syöneet. Mutta päivät ovat melkoista juoksua ja sänkyyn kellahtaessa muistan, että minunhan piti soittaa. Tekisi mieli kutsua kyläänkin, mutta milloin olisi aikaa? Pitäisikö perua menot toisen ystävän kanssa, että on aikaa toiselle? Kuka saa siis paikan veneestä ja kuka ei?

Toisaalta olen itsekin siellä vedessä kellumassa ja odottamassa vuoroani. Olen ymmärtänyt, miksi minua ei ole otettu kyytiin ja olen jaksanut odottaa vuoroani. Joskus taas on tuntunut, että olen vedessä ikuisesti. Niin on käynytkin, että jotkut veneet eivät palaa enää koskaan ja ystävyys on päättynyt. Joskus taas ne, joita et enää koskaan kuvitellut näkeväsi, palaavat takaisin. Elämä kulkee jatkuvasti eteenpäin ja ihmissuhteet muokkautuvat elämäntilanteen mukaisesti.

Loppujen lopuksi kyseessä on keskinäinen luottamus. Sinä luotat siihen, että vuorosi tulee joskus. Ymmärrät toisen tilanteen ja hyväksyt sen, että sinun vuorosi ei ole nyt. Joskus käy niin, että vene onkin yhtäkkiä tyhjä ja silloin ystäväsi tarvitsee sinua enemmän kuin koskaan. Kun taas itse olet veneessäsi, sinun täytyy luottaa ystäviisi. Toivoa, että he ymmärtävät.

Tällä hetkellä minun merelläni myrskyää. Olen stressaantunut ja väsynyt. Veneeseen on kerääntynyt rahtia niin paljon, että pelkää välillä uppoavani. Vedessä näkyy rahtia ja ystäviä, mutta minun on vain jatkettava matkaa. Toivoa, että myrsky laantuu ja taakka vähenee. Sitten olisi tilaa taas ystävillekin.

Hei ystävät, jaksakaa vielä. Älkää unohtako minua, sillä minä en ole unohtanut teitä.

Jaa:Tweet about this on TwitterShare on FacebookGoogle+

Kategoria: Minä

Jätä kommentti:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *