Skip to content

Pohdintaa kielitaidosta

Olen pistänyt merkille, että blogien kulta-aika alkaa lipua hiljalleen ohitse ja uutena trendinä näyttäisi olevan vlogit, videopäiväkirjat. Youtube tuntuu muutenkin olevan nyt se juttu, sillä monet bloggaajat pitävät normaalin bloginsa rinnalla omaa Youtube-kanavaa.

Päädyin sattumalta juttusille äidinkielen opettajan kanssa, joka kertoi työskentelevänsä ammattikoulussa. Puhuttiin siinä sitten yleisesti kielitaidosta ja todettiin, että esimerkiksi luetun ymmärtäminen ja yleinen kirjoittamistaito ovat rapistumassa hälyttävää vauhtia. Esimerkiksi CV:n kirjoittaminen tuntuu todella suurelta haasteelta monille nuorille ja jopa pelkän virallisen sähköpostin kirjoittaminen työnantajalle voi olla työn takana.

Itse olen jo pitkän aikaa ollut huolissani oikeinkirjoituksesta. Jopa työkseen kirjoittavat ihmiset kompastuvat todella yksinkertaisiin kirjoitusvirheisiin. Varsinkin blogimaailmassa tuntuu, että jotkut kirjoitusvirheet toistuvat blogista toiseen ja olenkin pohtinut, ruokkiiko se kirjoitustaidon rapistumista kun bloggaajat matkivat kirjoitusvirheet toisiltaan? Kun ei ymmärretä oikeinkirjoitussääntöjä, katsotaan mallia muilta ja näin ollen virheet toistuvat ihmiseltä toiselle. Onko sama ilmiö nähtävissä myös esimerkiksi sosiaalisessa mediassa? Kun olemme nykyään jatkuvasti tekemisessä rönsyilevän kielen kanssa, alammeko automaattisesti ajattelemaan sen olevan normaalia, oikeaoppista kielenkäyttöä?

Toinen syy rapistuvaa kieleen on varmasti Internet ja erityisesti sosiaalinen media. Kun ei vaadita enää kieliopillisesti oikeanlaista kieltä, totutaan kirjoittamaan miten sattuu. Enkä nyt toki tarkoita sitä, että sosiaalisessa mediassa pitäisi kirjoittaa aina siistiä kirjakieltä. Mutta ehkä tavoite olisikin enemmän siinä, että kirjoittaja itse ymmärtäisi eron kirjoittamansa rennomman kielen ja kielioppisääntöjen mukaisesti kirjoitun kielen välillä. Eikä sekoittaisi niitä siten, että työhakemusta väsätessä sivuttaisi kaikki oikeinkirjoitussäännöt.

Entä jos ajatellaan luetun ymmärtämisestä ja sen rapistumista, mikä siihen on syynä? Kaikkihan meistä osaavat lukea, mutta miksi emme enää ymmärrä luettua tekstiä? Puhumattakaan esimerkiksi medialukutaidosta, jonka puuttumisesta näkee merkkejä lähes päivittäin.

Kirjojen suosio on jo pitkän aikaa ollut laskussa. E-kirjat ovat alkaneet korvata perinteisen kirjan, mutta sekään ei ole saanut kirjojen lukemista sellaiseen nousuun kuin olisi voinut toivoa. Kun kirjoja ei lueta, tarinat koetaan jotain muuta kautta ja niitä muita kanavia siihen ovat esimerkiksi pelit ja elokuvat. Tämä sama ilmiö on blogeissa, jotka siirtyvät Youtubeen. Tekstin sijaan asia koetaan videolta. Jonkun muun kertomana, ilman panostusta, jonka tarinan kuulija joutuu lukiessa tekemään.

Olemmeko muuttumassa laiskoiksi? Emmekö kykene enää keskittymään luettuun tekstiin ja haastamaan aivojamme? Tekeekö media meille palveluksen, joka loppujen lopuksi jättää jälkensä ― negatiivisella tavalla? Miten kielitaito saataisiin pelastettua?

Olen huomannut tätä ilmiötä osittain jopa itsessäni. Olen ollut aina kova lukemaan, mutta välillä tuntuu, että joudun suorastaan ponnistelemaan pitempien, tylsempien tekstien äärellä. Ajatus lähtee liian helposti harhailemaan pois tekstistä. Ruokkiiko nykyinen maailmamme sitä, ettei meidän tarvitse keskittyä? Onko maailmamme liian täynnä ärsykkeitä, jotta pystyisimme keskittymään kunnolla?

Kun kaikki annetaan valmiiksi pureskeltuna, ei tarvitse itse ajatella mitään. Sillä tavoin tuhoamme itsemme hitaasti, mutta varmasti.

(Ehkä minunkin on syytä jättää tämä tekstini lyhyeksi, etteivät lukijan aivot eivät kuumu liiasta ponnistelusta!)

Jaa:Tweet about this on TwitterShare on FacebookGoogle+

Kategoria: Maailma

Jätä kommentti:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *