Skip to content

Hoc uno arcana recludo

Hei, sinä siellä! Juuri sinä, joka nostit säikähtäneen näköiset kasvosi minuun päin ja katselet nyt minua suurin silmin. Tiedän, mitä ajattelet: Miksi tuo nainen haluaa puhua juuri minun kanssani? 

Minä tiedän sinusta kaiken. Siksi osasin etsiä sinua sieltä luokan perältä. Halusit aina istua lähellä seiniä. Jos et päässyt luokan perälle, hakeudut muiden seinien lähelle. Pelkäsit kai virran vievän sinut mukanaan, ja siksi ankkuroit itsesi kiinni seiniin.

Eniten pidät ikkunapaikoista, koska silloin voi katsella taivasta ja lentää hetkeksi muualle. Olet innokas pakenemaan arkeasi unelmiin. Kerran katselit lukion pihassa seisovaa koivua ja mietit, mitä kaikkea se onkaan nähnyt? Joskus kuvittelet olevasi tuo koivu, jota kukaan ei huomaa, mutta joka aina on siellä.

Sinun kuuluisi elää elämäsi parasta aikaa. Kadehtien katselet muita ikäisiäsi, jotka innoissaan suunnittelevat tulevaisuuttansa. Sinä suunnittelet myös, mutta on vaikea antaa ajatuksen lentää, kun sydän painaa tonnin. Sitkeästi sinä kuitenkin yrität. Olet tilannut kotiin paksut opinto-oppaat ja siitä selatessasi kuvittelet olevasi jossain kaukana, poissa kipeästä kuplastasi. Et kuitenkaan uskalla yrittää. On helpompi luovuttaa ennen kuin edes yrittää.

Joskus mietit, että millaista on olla opettaja? Se itsevarma hahmo, joka ilmestyy aina käytävään avaimet kilisten avaamaan oven väsyneelle oppilaslaumalle, joka valuu apaattisena luokkaan. Joskus sinusta tuntuu, että opettajat ovat jotain yli-ihmisiä, joita ei koskaan väsytä. Itse sinnittelet muutaman tunnin yöunilla ja joskus et edes muista, mitä olet aamulla tehnyt. Eihän sellaisesta voisi tulla opettajaa, joka kaikin voimin yrittää pysyä pinnalla, ettei huku.

Voin kertoa sinulle salaisuuden: Kyllä opettajiakin väsyttää. Eikä opettajan työ ole niin helppoa kuin miltä se sinusta näyttää. Opettajan työssä paljon sellaista, mikä ei näy ulospäin sinun kaltaisillesi, jotka raahautuvat silmät ristissä aamutunneille.

Mutta siksi minä nyt puhuttelen sinua, minua. Sinä et koskaan uskonut itseesi, mutta tässä sinä nyt olet. Et ehkä koskaan uskonut siihen, että vielä jonain päivänä sinä olisit se, joka runnoisi jäykkää luokan ovea auki ja napsauttaisi julmasti luokan valot päälle, jotta herkimpien silmiä särkee. Et sinä turhaan niitä esitteitäkään silloin tilannut, sillä löysit lopulta tiesi sinne, mihin olit aina matkalla. Piti vain tehdä muutama ylimääräinen mutka ja kasvaa, että löysit oikean suunnan. Joskus asiat tarvitsevat aikaa, jotta voivat kasvaa täyteen kukoistukseensa.

Ja nyt kerron sinulle, miksi puhun juuri sinun kanssasi.

Ajattelen sinua lähes päivittäin. Kun katselee kaltaisiasi päivittäin, ei voi olla miettimättä sinua. Aika on mennyt eteenpäin ja vienyt minut kauemmaksi sinusta, vaikka juuri nyt tarvitsen sinua enemmän kuin koskaan. Yritän pinnistellä ja nähdä maailman kuten sinä näit, jotta pystyisin olemaan parempi opettaja niille, jotka elävät sinun elämääsi. Ajatella niitä asioita, jotka sinä tahdoit niin kovasti unohtaa ja jättää taaksesi. Eikö olekin hassua? Kun sinä ajattelit olevasi kaikista hyödyttömin ja turhin, sinusta on tullut minulle se kaikista tärkein.

Kategoria: Minä

Jätä kommentti:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *