Skip to content

Artikkelit kategoriassa: Minä

Älä huokaa jos sinun on huudettava

Tapasin sattumalta ihmisen, jota en ollut nähnyt vuosikausiin. Ennen olisimme halanneet toisiamme lämpimästi ja vaihtaneet kuulumisia, ehkä kenties istuen koko illan yhdessä jutellen. Nyt kuitenkin tervehdimme ja hän vain käveli minun ohitseni. Myöhemmin puhuimme muutaman sanan, mutta emme mitään toisiimme liittyvää. Me olimme kaksi tuntematonta, joita yhdistää vain historian langat. Varsinkin nuorena mikään ei ole varmempaa kuin epävarmuus. Koulu on yleensä se tekijä, mikä pitää ihmiset yhdessä. Kun koulun ovet…

Lue lisää >>Älä huokaa jos sinun on huudettava

”Äiti, mitä tarkoittaa ruma?”

Istuimme tyttäreni kanssa ruokapöydän äärellä ja juttelimme. Tyttö alkoi luetella minulle asioita, jotka hänen mielestään olivat erityisen kauniita: Aurinko, lumi, puut… Luettelon loppuessa kysyin tytöltä, että jos nuo asiat olivat kauniita, mitkä sitten olivat rumia? Tyttö katsoi minua ihmeissään ja kysyi: ”Äiti, mitä tarkoittaa ruma?” Pääni löi tyhjää, enkä osannut vastata kysymykseen mitään järkevää, joten vein keskustelun takaisin kauneuden pariin. Silti tytön kysymys jäi pyörimään päähäni. Mitä on rumuus? Rumuus…

Lue lisää >>”Äiti, mitä tarkoittaa ruma?”

Joskus täytyy katsoa taaksepäin, että huomaa liikkuneensa eteenpäin

  Yhtenä päivänä siivotessani löysin vanhat päiväkirjani. Istahdin sohvalle ja avasin yhden niistä, nauraakseni omille vanhoille jutuilleni. Mietin, että ehkä voisin lukea myös miehelleni makeimmat kohdat ja voisimme sitten yhdessä nauraa. Ensimmäinen päiväkirja saikin aikaan häpeänsekaiset naurut. Kuinka sitä onkaan voinut 13-vuotiaana olla niin höperö?! Toisaalta se kaikki, mitä 13-vuotias minäni on silloin päiväkirjaansa raapustanut, on silloin kokenut sen kaiken joka solullaan. Mutta onhan se maailma niin erilainen ja naiivi.…

Lue lisää >>Joskus täytyy katsoa taaksepäin, että huomaa liikkuneensa eteenpäin

Kun unelma käy toteen

Oli syksy. Lehdet olivat tippuneet jo puista, mutta lumi antoi vielä ottaa itseänsä. Oli pimeää, koko ajan. Aamulla kun vaelsin bussipysäkille, illalla kun raahauduin samaiselta bussipysäkiltä takaisin kotiin. Pimeys oli myös sisälläni. Olin 16-vuotias lukiolainen, joka nukkui yönsä huonosti ja vihasi elämää. Kun raahauduin raskaan koulupäivän jälkeen kotiin, työnsin levyn DVD-soittimeen ja kaaduin sohvalle. Minulla oli aikaa muutama tunti, kunnes äiti tulisi kotiin ja joutuisin luovuttamaan paikkani hänelle. Tämä oli…

Lue lisää >>Kun unelma käy toteen

Puhutaan kuolemasta

Olimme lähdössä kauppaan kun ulos astuttuani huomasin tummalla asfaltilla epämääräisen möykyn. Menin tarkastelemaan möykkyä lähemmin ja huomasin sen olevan kuollut lintu. Lintu oli aika suuri ja sen nokan alla oli lammikko kirkasta verta, joka suorastaan hohti mustalla, märällä asfaltilla. Keittiön ikkunan pinnassa olevan höyhentuppo kertoi tarinan linnun kohtalosta. Poikamme ei tietenkään ymmärtänyt tilanteesta mitään, vaan huudahti kirkkaalla äänellä: ”Littu!” Tyttäremme sen sijaan ihmetteli kovasti liikkumatonta lintua, vaikka veren osasikin yhdistää…

Lue lisää >>Puhutaan kuolemasta

Ajatuksia syksystä

Kävimme tänään lasten kanssa kävelyllä. Luulin ensin, että ulkona olisi kylmä, joten pukeuduin kaiken varalta huppariin. Auringon paistaessa puolet lenkistä selkääni, tajusin ylipukeutuneeni. Eikä asiaa auttanut se, että lapset päättivät tunkea itsensä sylikkäin rattaiden kyytiin. Siinä sitten ylämäkeen rattaita työntäessä kiitin itseäni siitä, että raahasin vesipulloa jatkuvasti mukanani. Kävelylenkki ei onneksi ollut pelkkää hikeä ja tuskaa. Tyttären kanssa innostuimme keskustelemaan puista ja minä hullaannuin mieleni sopukoissa metsän tuoksusta, joka toi…

Lue lisää >>Ajatuksia syksystä

Muistoissa elät ikuisesti

Se oli 00-luvun alkua. Minä ja ystäväni olimme juuri teini-iän kynnyksellä ja elämämme kulmakiviä olivat mm. showpaini, videopelit ja tietysti musiikki. Yhdestä asiasta oli äärettömän kateellinen ystävälleni. He olivat osa kaapeliverkkoa, mikä tarkoitti sitä, että heillä näkyi sellaisia kanavia, joita meidän antenniverkossamme ei näkynyt. Näitä kanavia olivat mm. Sub ja MTV, jotka olivat siihen aikaan nimellä SubTV ja Music Television. Sub tuli myöhemmin saataville myös meidän antenniverkkoomme, vaikkakin huonolla menestyksellä.…

Lue lisää >>Muistoissa elät ikuisesti

Älä torju itse itseäsi

Istuin baarissa ystäväni kanssa ja kuuntelimme kun muut lauloivat karaokea. Pian ystäväni ehdotti, että minäkin menisin laulamaan. Kieltäydyin kunniasta, vaikka ystäväni kehui lauluääneni maasta taivaisiin ja totesi, että olethan sinä ennenkin laulanut. Kieltäydyin uudelleen, vaikka ystävän puheissa oli perää: Olin laulanut kymmeniä kertoja yleisön edessä. Mieleeni muistui jopa tilanne, missä lauloin luokan edessä täysin ilman säestystä. Nyt kuitenkin ajatus siitä, että laulaisin karaokea, tuntui aivan liian pelottavalta. Mitä oikein pelkäsin?…

Lue lisää >>Älä torju itse itseäsi

But I never learned how not to be

Yksinäisyys on asia, josta on vaikea puhua ja siihen vaikeuteen on monta syytä. Yksi syy, mikä pätee moniin muihinkin negatiivisiin asioihin, on häpeä. Kun pitäisi myöntää olevansa heikko ja haavoittuvainen, joka varsinkin meidän kulttuurissamme on häpeällinen asia. Se, että myönnät olevasi heikko, tuo taas esille uusia ongelmia. Silloin avaudut muille ja olet entistä haavoittuvaisempi, jolloin otat tietoisen riskin siitä, että voi sattua vielä enemmän. Mutta toisaalta, sattuuko oman kuoren alle…

Lue lisää >>But I never learned how not to be

Äiti, joka ei osaa

Se oli toukokuinen yö neljä vuotta sitten kun minusta tuli äiti. Toisin kuin olin kuvitellut, en saanut vauvaa rinnalleni, vaan hänet vietiin suoraan synnytyssalista tehohoidon puolelle. Mies meni vauvan luokse ja minä jäin yksin ajatuksieni kanssa. Katselin kelloa ja totesin olevani nyt äiti. Silti kaikki oli ennallaan. Mystinen äitiyden valo ei langennut päälleni ja olin yhtä tietämätön kaikesta kuin olin ollut vuorokausi sitten. En itkenyt nähdessäni tyttöni ensimmäistä kertaa, enkä…

Lue lisää >>Äiti, joka ei osaa