Skip to content

Artikkelit kategoriassa: Minä

Kirjoitan kirjoittamisesta

On hiljaista. Ulkona on valoisaa, mutta kello kertoo nyt olevan jo yö. Käyn vetämässä pimennysverhon alas ja teen pimeyden makuuhuoneeseen, jossa hohtaa nyt vain tietokoneeni kalpea valo. Muu perhe nukkuu, mutta minä valvon. Painan kuulokkeet korvilleni ja annan musiikin viedä minut mukanaan. Sormenpääni hyppivät näppäimistöllä ja tekevät todeksi ne ajatukset, jotka päässäni pyörivät tällä hetkellä Kirjoittaminen on ollut aina minulle tärkeää. Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja olen purkanut…

Lue lisää >>Kirjoitan kirjoittamisesta

Sukupuolirooleista vapautumisen taakka

Vilkaisin luennolla puhelintani ja huomasin yhden puhelun tulleen oudosta numerosta. Google kertoi minulle, että soitto oli tullut kotikaupunkimme päivähoidosta. Laitoin miehelle viestiä ja kysyin, oliko hänelle soitettu. Oli, mutta vain siksi, että minä en ollut vastannut. “Taas sama juttu”, mieheni totesi kiukkuisena. “Miksei ne opi?” Kun esikoisemme aloitti päivähoidon kaksi vuotta sitten, meille lyötiin käteen lomakkeet perustietoja varten. Lapsen nimi, vanhempien nimet ja puhelinnumerot… Ensisijainen yhteyshenkilö. Kirjoitin lomakkeeseen mieheni tiedot…

Lue lisää >>Sukupuolirooleista vapautumisen taakka

Jotta muistaisin

Taas herätyskello soi. Peiton alla on lämmintä ja väsymys painaa silmiä, mutta silti on väännettävä itsensä ylös. Lapset heräävät ja talo täyttyy äänestä ja energiasta. Joskus kadehdin lapsia. He eivät koskaan valita, että väsyttää. Tuntia myöhemmin istun autoon ja lähden kohti yliopistoa. Vielä kuukausi sitten aamut menivät pimeydessä, nyt koko matkan on valoisaa. Matkalla näen, kuinka aurinko nousee kultaisena puiden takaa. Kevät on tulossa. Jossakin vaiheessa soittolistalta tuli kappale, joka…

Lue lisää >>Jotta muistaisin

Älä huokaa jos sinun on huudettava

Tapasin sattumalta ihmisen, jota en ollut nähnyt vuosikausiin. Ennen olisimme halanneet toisiamme lämpimästi ja vaihtaneet kuulumisia, ehkä kenties istuen koko illan yhdessä jutellen. Nyt kuitenkin tervehdimme ja hän vain käveli minun ohitseni. Myöhemmin puhuimme muutaman sanan, mutta emme mitään toisiimme liittyvää. Me olimme kaksi tuntematonta, joita yhdistää vain historian langat. Varsinkin nuorena mikään ei ole varmempaa kuin epävarmuus. Koulu on yleensä se tekijä, mikä pitää ihmiset yhdessä. Kun koulun ovet…

Lue lisää >>Älä huokaa jos sinun on huudettava

”Äiti, mitä tarkoittaa ruma?”

Istuimme tyttäreni kanssa ruokapöydän äärellä ja juttelimme. Tyttö alkoi luetella minulle asioita, jotka hänen mielestään olivat erityisen kauniita: Aurinko, lumi, puut… Luettelon loppuessa kysyin tytöltä, että jos nuo asiat olivat kauniita, mitkä sitten olivat rumia? Tyttö katsoi minua ihmeissään ja kysyi: ”Äiti, mitä tarkoittaa ruma?” Pääni löi tyhjää, enkä osannut vastata kysymykseen mitään järkevää, joten vein keskustelun takaisin kauneuden pariin. Silti tytön kysymys jäi pyörimään päähäni. Mitä on rumuus? Rumuus…

Lue lisää >>”Äiti, mitä tarkoittaa ruma?”

Joskus täytyy katsoa taaksepäin, että huomaa liikkuneensa eteenpäin

  Yhtenä päivänä siivotessani löysin vanhat päiväkirjani. Istahdin sohvalle ja avasin yhden niistä, nauraakseni omille vanhoille jutuilleni. Mietin, että ehkä voisin lukea myös miehelleni makeimmat kohdat ja voisimme sitten yhdessä nauraa. Ensimmäinen päiväkirja saikin aikaan häpeänsekaiset naurut. Kuinka sitä onkaan voinut 13-vuotiaana olla niin höperö?! Toisaalta se kaikki, mitä 13-vuotias minäni on silloin päiväkirjaansa raapustanut, on silloin kokenut sen kaiken joka solullaan. Mutta onhan se maailma niin erilainen ja naiivi.…

Lue lisää >>Joskus täytyy katsoa taaksepäin, että huomaa liikkuneensa eteenpäin

Kun unelma käy toteen

Oli syksy. Lehdet olivat tippuneet jo puista, mutta lumi antoi vielä ottaa itseänsä. Oli pimeää, koko ajan. Aamulla kun vaelsin bussipysäkille, illalla kun raahauduin samaiselta bussipysäkiltä takaisin kotiin. Pimeys oli myös sisälläni. Olin 16-vuotias lukiolainen, joka nukkui yönsä huonosti ja vihasi elämää. Kun raahauduin raskaan koulupäivän jälkeen kotiin, työnsin levyn DVD-soittimeen ja kaaduin sohvalle. Minulla oli aikaa muutama tunti, kunnes äiti tulisi kotiin ja joutuisin luovuttamaan paikkani hänelle. Tämä oli…

Lue lisää >>Kun unelma käy toteen

Puhutaan kuolemasta

Olimme lähdössä kauppaan kun ulos astuttuani huomasin tummalla asfaltilla epämääräisen möykyn. Menin tarkastelemaan möykkyä lähemmin ja huomasin sen olevan kuollut lintu. Lintu oli aika suuri ja sen nokan alla oli lammikko kirkasta verta, joka suorastaan hohti mustalla, märällä asfaltilla. Keittiön ikkunan pinnassa olevan höyhentuppo kertoi tarinan linnun kohtalosta. Poikamme ei tietenkään ymmärtänyt tilanteesta mitään, vaan huudahti kirkkaalla äänellä: ”Littu!” Tyttäremme sen sijaan ihmetteli kovasti liikkumatonta lintua, vaikka veren osasikin yhdistää…

Lue lisää >>Puhutaan kuolemasta

Ajatuksia syksystä

Kävimme tänään lasten kanssa kävelyllä. Luulin ensin, että ulkona olisi kylmä, joten pukeuduin kaiken varalta huppariin. Auringon paistaessa puolet lenkistä selkääni, tajusin ylipukeutuneeni. Eikä asiaa auttanut se, että lapset päättivät tunkea itsensä sylikkäin rattaiden kyytiin. Siinä sitten ylämäkeen rattaita työntäessä kiitin itseäni siitä, että raahasin vesipulloa jatkuvasti mukanani. Kävelylenkki ei onneksi ollut pelkkää hikeä ja tuskaa. Tyttären kanssa innostuimme keskustelemaan puista ja minä hullaannuin mieleni sopukoissa metsän tuoksusta, joka toi…

Lue lisää >>Ajatuksia syksystä

Muistoissa elät ikuisesti

Se oli 00-luvun alkua. Minä ja ystäväni olimme juuri teini-iän kynnyksellä ja elämämme kulmakiviä olivat mm. showpaini, videopelit ja tietysti musiikki. Yhdestä asiasta oli äärettömän kateellinen ystävälleni. He olivat osa kaapeliverkkoa, mikä tarkoitti sitä, että heillä näkyi sellaisia kanavia, joita meidän antenniverkossamme ei näkynyt. Näitä kanavia olivat mm. Sub ja MTV, jotka olivat siihen aikaan nimellä SubTV ja Music Television. Sub tuli myöhemmin saataville myös meidän antenniverkkoomme, vaikkakin huonolla menestyksellä.…

Lue lisää >>Muistoissa elät ikuisesti