Skip to content

Artikkelit kategoriassa: Minä

Mielen arvet

Tänään on Maailman mielenterveyspäivä ja sen myötä sosiaalinen media on täyttynyt erilaisista tarinoista mielenterveyden ongelmien kanssa taistelemisesta. Sen innoittamana ajattelin kertoa nyt oman tarinani, vaikka ensin ajattelin, että se olisi liian rohkeaa. Juuri siksi tämmöisiä päiviä tarvitaan, että uskaltaisimme puhua ääneen niistä vaikeistakin asioista. Olen ollut elämästäni lähes kymmenen vuotta koulukiusattu. Sain ensimmäistä kertaa turpaan ala-asteella. Yläasteella en osannut ajatella olevani pahasti koulukiusattu, sillä kaikkia ystäviäni kiusattiin jollakin tasolla ja…

Lue lisää >>Mielen arvet

Metsän ja meren tuoksua

Kesä on ollut omituinen. Yleensä ollaan totuttu siihen, että kesän lämpimistä päivistä täytyy nauttia täysillä, koska niitä on niin vähän. Usein kesällä saattaa myös sataa paljon, jolloin aurinkoisia ja lämpimiä päiviä osaa arvostaa entisestään. Nyt kesä oli kuitenkin todella lämmin ja vähäsateinen. Hiostavat lämmöt jakavat ihmiset kahteen leiriin: On niitä, jotka nauttivat täysin rinnoin kuumuudesta ja niitä, jotka taas eivät tunne oloaan hyväksi kuumassa. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen leiriin ja…

Lue lisää >>Metsän ja meren tuoksua

Nurkkakivi

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka elämä koostuu pienistä paloista, jotka liimautuvat yhteen suuremmaksi kokonaisuudeksi. Juuri kun totut tähän kokonaisuuteen, palat alkavat liikkua tai muuttua. Yhtäkkiä kaikki onkin taas toisin. Tämä ajatus on tullut takaisin mieleeni, sillä elämä on ollut taas melkoisessa myllytyksessä. Haluan nyt purkaa tätä tilannetta taas uudella vertauskuvalla. Jokaisella meistä on oma elämänsä. Yhteistä meille kaikille on, että jokaisella meistä on oman elämämme nurkkakivet. Nämä nurkkakivet kannattelevat taloa,…

Lue lisää >>Nurkkakivi

Kirjoitan kirjoittamisesta

On hiljaista. Ulkona on valoisaa, mutta kello kertoo nyt olevan jo yö. Käyn vetämässä pimennysverhon alas ja teen pimeyden makuuhuoneeseen, jossa hohtaa nyt vain tietokoneeni kalpea valo. Muu perhe nukkuu, mutta minä valvon. Painan kuulokkeet korvilleni ja annan musiikin viedä minut mukanaan. Sormenpääni hyppivät näppäimistöllä ja tekevät todeksi ne ajatukset, jotka päässäni pyörivät tällä hetkellä Kirjoittaminen on ollut aina minulle tärkeää. Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja olen purkanut…

Lue lisää >>Kirjoitan kirjoittamisesta

Sukupuolirooleista vapautumisen taakka

Vilkaisin luennolla puhelintani ja huomasin yhden puhelun tulleen oudosta numerosta. Google kertoi minulle, että soitto oli tullut kotikaupunkimme päivähoidosta. Laitoin miehelle viestiä ja kysyin, oliko hänelle soitettu. Oli, mutta vain siksi, että minä en ollut vastannut. “Taas sama juttu”, mieheni totesi kiukkuisena. “Miksei ne opi?” Kun esikoisemme aloitti päivähoidon kaksi vuotta sitten, meille lyötiin käteen lomakkeet perustietoja varten. Lapsen nimi, vanhempien nimet ja puhelinnumerot… Ensisijainen yhteyshenkilö. Kirjoitin lomakkeeseen mieheni tiedot…

Lue lisää >>Sukupuolirooleista vapautumisen taakka

Jotta muistaisin

Taas herätyskello soi. Peiton alla on lämmintä ja väsymys painaa silmiä, mutta silti on väännettävä itsensä ylös. Lapset heräävät ja talo täyttyy äänestä ja energiasta. Joskus kadehdin lapsia. He eivät koskaan valita, että väsyttää. Tuntia myöhemmin istun autoon ja lähden kohti yliopistoa. Vielä kuukausi sitten aamut menivät pimeydessä, nyt koko matkan on valoisaa. Matkalla näen, kuinka aurinko nousee kultaisena puiden takaa. Kevät on tulossa. Jossakin vaiheessa soittolistalta tuli kappale, joka…

Lue lisää >>Jotta muistaisin

Älä huokaa jos sinun on huudettava

Tapasin sattumalta ihmisen, jota en ollut nähnyt vuosikausiin. Ennen olisimme halanneet toisiamme lämpimästi ja vaihtaneet kuulumisia, ehkä kenties istuen koko illan yhdessä jutellen. Nyt kuitenkin tervehdimme ja hän vain käveli minun ohitseni. Myöhemmin puhuimme muutaman sanan, mutta emme mitään toisiimme liittyvää. Me olimme kaksi tuntematonta, joita yhdistää vain historian langat. Varsinkin nuorena mikään ei ole varmempaa kuin epävarmuus. Koulu on yleensä se tekijä, mikä pitää ihmiset yhdessä. Kun koulun ovet…

Lue lisää >>Älä huokaa jos sinun on huudettava

”Äiti, mitä tarkoittaa ruma?”

Istuimme tyttäreni kanssa ruokapöydän äärellä ja juttelimme. Tyttö alkoi luetella minulle asioita, jotka hänen mielestään olivat erityisen kauniita: Aurinko, lumi, puut… Luettelon loppuessa kysyin tytöltä, että jos nuo asiat olivat kauniita, mitkä sitten olivat rumia? Tyttö katsoi minua ihmeissään ja kysyi: ”Äiti, mitä tarkoittaa ruma?” Pääni löi tyhjää, enkä osannut vastata kysymykseen mitään järkevää, joten vein keskustelun takaisin kauneuden pariin. Silti tytön kysymys jäi pyörimään päähäni. Mitä on rumuus? Rumuus…

Lue lisää >>”Äiti, mitä tarkoittaa ruma?”

Joskus täytyy katsoa taaksepäin, että huomaa liikkuneensa eteenpäin

  Yhtenä päivänä siivotessani löysin vanhat päiväkirjani. Istahdin sohvalle ja avasin yhden niistä, nauraakseni omille vanhoille jutuilleni. Mietin, että ehkä voisin lukea myös miehelleni makeimmat kohdat ja voisimme sitten yhdessä nauraa. Ensimmäinen päiväkirja saikin aikaan häpeänsekaiset naurut. Kuinka sitä onkaan voinut 13-vuotiaana olla niin höperö?! Toisaalta se kaikki, mitä 13-vuotias minäni on silloin päiväkirjaansa raapustanut, on silloin kokenut sen kaiken joka solullaan. Mutta onhan se maailma niin erilainen ja naiivi.…

Lue lisää >>Joskus täytyy katsoa taaksepäin, että huomaa liikkuneensa eteenpäin

Kun unelma käy toteen

Oli syksy. Lehdet olivat tippuneet jo puista, mutta lumi antoi vielä ottaa itseänsä. Oli pimeää, koko ajan. Aamulla kun vaelsin bussipysäkille, illalla kun raahauduin samaiselta bussipysäkiltä takaisin kotiin. Pimeys oli myös sisälläni. Olin 16-vuotias lukiolainen, joka nukkui yönsä huonosti ja vihasi elämää. Kun raahauduin raskaan koulupäivän jälkeen kotiin, työnsin levyn DVD-soittimeen ja kaaduin sohvalle. Minulla oli aikaa muutama tunti, kunnes äiti tulisi kotiin ja joutuisin luovuttamaan paikkani hänelle. Tämä oli…

Lue lisää >>Kun unelma käy toteen