Skip to content

Artikkelit kategoriassa: Perhe

Sukupuolirooleista vapautumisen taakka

Vilkaisin luennolla puhelintani ja huomasin yhden puhelun tulleen oudosta numerosta. Google kertoi minulle, että soitto oli tullut kotikaupunkimme päivähoidosta. Laitoin miehelle viestiä ja kysyin, oliko hänelle soitettu. Oli, mutta vain siksi, että minä en ollut vastannut. “Taas sama juttu”, mieheni totesi kiukkuisena. “Miksei ne opi?” Kun esikoisemme aloitti päivähoidon kaksi vuotta sitten, meille lyötiin käteen lomakkeet perustietoja varten. Lapsen nimi, vanhempien nimet ja puhelinnumerot… Ensisijainen yhteyshenkilö. Kirjoitin lomakkeeseen mieheni tiedot…

Lue lisää >>Sukupuolirooleista vapautumisen taakka

Jotta muistaisin

Taas herätyskello soi. Peiton alla on lämmintä ja väsymys painaa silmiä, mutta silti on väännettävä itsensä ylös. Lapset heräävät ja talo täyttyy äänestä ja energiasta. Joskus kadehdin lapsia. He eivät koskaan valita, että väsyttää. Tuntia myöhemmin istun autoon ja lähden kohti yliopistoa. Vielä kuukausi sitten aamut menivät pimeydessä, nyt koko matkan on valoisaa. Matkalla näen, kuinka aurinko nousee kultaisena puiden takaa. Kevät on tulossa. Jossakin vaiheessa soittolistalta tuli kappale, joka…

Lue lisää >>Jotta muistaisin

Puhutaan kuolemasta

Olimme lähdössä kauppaan kun ulos astuttuani huomasin tummalla asfaltilla epämääräisen möykyn. Menin tarkastelemaan möykkyä lähemmin ja huomasin sen olevan kuollut lintu. Lintu oli aika suuri ja sen nokan alla oli lammikko kirkasta verta, joka suorastaan hohti mustalla, märällä asfaltilla. Keittiön ikkunan pinnassa olevan höyhentuppo kertoi tarinan linnun kohtalosta. Poikamme ei tietenkään ymmärtänyt tilanteesta mitään, vaan huudahti kirkkaalla äänellä: ”Littu!” Tyttäremme sen sijaan ihmetteli kovasti liikkumatonta lintua, vaikka veren osasikin yhdistää…

Lue lisää >>Puhutaan kuolemasta

Äiti, joka ei osaa

Se oli toukokuinen yö neljä vuotta sitten kun minusta tuli äiti. Toisin kuin olin kuvitellut, en saanut vauvaa rinnalleni, vaan hänet vietiin suoraan synnytyssalista tehohoidon puolelle. Mies meni vauvan luokse ja minä jäin yksin ajatuksieni kanssa. Katselin kelloa ja totesin olevani nyt äiti. Silti kaikki oli ennallaan. Mystinen äitiyden valo ei langennut päälleni ja olin yhtä tietämätön kaikesta kuin olin ollut vuorokausi sitten. En itkenyt nähdessäni tyttöni ensimmäistä kertaa, enkä…

Lue lisää >>Äiti, joka ei osaa

Arjen pyörteissä

On aivan liian kauan siitä kun viimeksi olen kirjoittanut blogia. Olen hukkunut arjen pyörtäisiin niin totaallisesti, että blogi on väistämättä jäänyt taka-alalle, vaikka en olisi halunnut sitä sinne jättää. Olen kuitenkin vain ihminen, enkä kykene luomaan itselleni tyhjästä lisää tunteja vuorokauteen, vaikka niitä kipeästi tarvitsisinkin. Ajattelin nyt kuitenkin valottaa hieman arkeani ja näyttää teille, millaisesta pyörremyrskystä on kyse. Heräämme koko perhe aamulla kuudelta. Mies vaihtaa lapsille vaatteet ja he lähtevät…

Lue lisää >>Arjen pyörteissä

Erilaiset lapset

Meidän vauvamme on ehtinyt jo huimaan 7 kuukauden ikään. Jo esikoisen kohdalla tuntui, että vauvavuosi vain hujahti ohitse ja tämän toisen kanssa aika tuntuu menevän vielä nopeampaa. Osasyynä on varmasti se, että kotona pitää enemmän kiirettä kahden kuin yhden lapsen kanssa. Näiden 7 kuukauden aikana olen myös alkanut havaitsemaan pojassamme omanlaistaan persoonallisuutta ja todennut, että kotona on kaksi aivan erilaista ihmistaimea. 3-vuotias tyttäremme on temperamenttinen ja energinen tapaus. Kun hän…

Lue lisää >>Erilaiset lapset

Urhea 3-vuotias

Seison keskellä lapsijoukkoa vauva sylissä. Tytär pitelee minua kädestä kiinni ja hänen katseensa käy hiljalleen läpi koko huoneen. Lopulta katse kääntyy minuun ja hän sanoo surkealla äänellään: ”Äiti, älä mene.” Sitten alkaa vyöryä suustani se tuttu mantra: ”Katsopas kun tyttö leikkii tuolla, mene sinäkin mukaan!” ”Eikös ole paljon leluja täällä?” ”Sinähän tykkäät tehdä palapelejä, täällä on niitä tosi paljon.” ”Äiti menee käymään pikkuveljen kanssa kotona ja tulee sitten hakemaan sinut.”…

Lue lisää >>Urhea 3-vuotias

Kuka minä olen?

Perhettämme on ravistellut melkoinen vatsatauti. Mies oli ensimmäinen, jonka tauti kellisti pesuhuoneen lattialle. Kun hän oli juuri taudistaan toipunut, aloitti tyttäremme oman osuutensa ja se kestikin vaihtelevana hurjan viikon. Siinä välissä minä ehdin käydä oman välikuolemani ja vauvallakin vaippoja on saanut vaihtaa hyvin tiuhaan tahtiin. Eikä riittänyt, että tauti riivasi meidän perhettämme. Tauti löysi myös minun vanhempani, jotka saivat oman osuutensa. Hinta, jonka he maksoivat siitä, että auttoivat meitä. Viimeiset…

Lue lisää >>Kuka minä olen?

Back to basics

Joskus arki on todella puuduttavaa ja kuluttavaa. Tiedättekö sen fiiliksen kun tuijottaa likapyykkikoria ja tuntuu, ettei pyykkien määrä koskaan vähene? Tai kun tekee jauhelihakastiketta, vaikkei sitä oikeastaan tee edes mieli, mutta kun on pakko tehdä jotain helppoa ruokaa mikä kelpaisi 3-vuotiaalle nirsoilijallekin? Entäs ne aamut kun vauva päättää herätä jo ennen kuutta ja raahaudut olohuoneen matolle vauva sylissä kilkuttamaan helistimiä ja puhumaan vauvakieliä? Kun lähdet ostamaan kaupasta maitoa ja palatessasi…

Lue lisää >>Back to basics

Kesäyön mietteitä

Kesä on tullut. Varmin merkki siitä on se, että valvon. Tiedän, että se kostautuu aina seuraavana päivänä, mutta en silti voi sille mitään. Rakastan hiljaista taloa, ulkona leijuvaa kesäyön sumua ja sitä, että voin olla hetken aivan rauhassa itsekseni. Tämä on myös aikaa kun luovuuteni kukkii parhaimmillaan. Jokin taika näissä öissä on. Onko se sitten niin, että luovuus vaatii uhrauksia ja minulla se uhraus on yöunet? Olen kirjoittanut liian vähän…

Lue lisää >>Kesäyön mietteitä