Skip to content

But I never learned how not to be

Yksinäisyys on asia, josta on vaikea puhua ja siihen vaikeuteen on monta syytä. Yksi syy, mikä pätee moniin muihinkin negatiivisiin asioihin, on häpeä. Kun pitäisi myöntää olevansa heikko ja haavoittuvainen, joka varsinkin meidän kulttuurissamme on häpeällinen asia. Se, että myönnät olevasi heikko, tuo taas esille uusia ongelmia. Silloin avaudut muille ja olet entistä haavoittuvaisempi, jolloin otat tietoisen riskin siitä, että voi sattua vielä enemmän. Mutta toisaalta, sattuuko oman kuoren alle…

Lue lisää >>But I never learned how not to be

Äiti, joka ei osaa

Se oli toukokuinen yö neljä vuotta sitten kun minusta tuli äiti. Toisin kuin olin kuvitellut, en saanut vauvaa rinnalleni, vaan hänet vietiin suoraan synnytyssalista tehohoidon puolelle. Mies meni vauvan luokse ja minä jäin yksin ajatuksieni kanssa. Katselin kelloa ja totesin olevani nyt äiti. Silti kaikki oli ennallaan. Mystinen äitiyden valo ei langennut päälleni ja olin yhtä tietämätön kaikesta kuin olin ollut vuorokausi sitten. En itkenyt nähdessäni tyttöni ensimmäistä kertaa, enkä…

Lue lisää >>Äiti, joka ei osaa

Pohdintaa kielitaidosta

Olen pistänyt merkille, että blogien kulta-aika alkaa lipua hiljalleen ohitse ja uutena trendinä näyttäisi olevan vlogit, videopäiväkirjat. Youtube tuntuu muutenkin olevan nyt se juttu, sillä monet bloggaajat pitävät normaalin bloginsa rinnalla omaa Youtube-kanavaa. Päädyin sattumalta juttusille äidinkielen opettajan kanssa, joka kertoi työskentelevänsä ammattikoulussa. Puhuttiin siinä sitten yleisesti kielitaidosta ja todettiin, että esimerkiksi luetun ymmärtäminen ja yleinen kirjoittamistaito ovat rapistumassa hälyttävää vauhtia. Esimerkiksi CV:n kirjoittaminen tuntuu todella suurelta haasteelta monille nuorille ja…

Lue lisää >>Pohdintaa kielitaidosta

Arjen pyörteissä

On aivan liian kauan siitä kun viimeksi olen kirjoittanut blogia. Olen hukkunut arjen pyörtäisiin niin totaallisesti, että blogi on väistämättä jäänyt taka-alalle, vaikka en olisi halunnut sitä sinne jättää. Olen kuitenkin vain ihminen, enkä kykene luomaan itselleni tyhjästä lisää tunteja vuorokauteen, vaikka niitä kipeästi tarvitsisinkin. Ajattelin nyt kuitenkin valottaa hieman arkeani ja näyttää teille, millaisesta pyörremyrskystä on kyse. Heräämme koko perhe aamulla kuudelta. Mies vaihtaa lapsille vaatteet ja he lähtevät…

Lue lisää >>Arjen pyörteissä

Elokuva-arvostelu: Passengers

Mieheni päätti viedä minut syntymäpäiväni kunniaksi elokuviin ja elokuvaksi valkkautui Passengers, jonka katsomista olimme jo aiemmin suunnitelleet. Tässä ajatuksiani elokuvasta ja pahoittelen jo nyt, jos tämä arvostelu spoilaa liikaa juonta. Yritän olla paljastamatta liikaa, vaikka elokuva kyllä paljastaa lopulta itse itsensä. Avaruusasema matkalla kohti uutta planeettaa. Uusi siirtokunta, uusi alku ja uusi maailma. Matkustajia 5000 ja miehistöä 200, kaikki horroksessa omissa kapseleissaan. Yksi mies, Jim, herää kesken unen ja huomaa…

Lue lisää >>Elokuva-arvostelu: Passengers

Marraskuun kohokohdat

Olen aloittanut aivan liian monta juttua, mutta kaikki ovat jääneet puolitiehen, koska jokin on katkaissut hyvän ajatusten virran. Koska työhuoneemme on vielä työn alla ja täydellinen työrauha pelkkä unelma, ajattelin tehdä tämmöisen yhteenvedon kuukauden kohokohdista. Tuhat ja yksi naurua Autoimme ystävääni muutossa ja hän osti meille kiitokseksi liput stand up –iltaan. Kyseessä oli Mika Eirtovaaran ja Ali Jahangirin yhteiskiertue Tuhat ja yksi naurua, joka kyllä nimensä mukaisesti sai naurut aikaiseksi.…

Lue lisää >>Marraskuun kohokohdat

Venevertaus

Olet veneessä ja soudat eteenpäin. Veneessä on sinun lisäksi perheesi ja muutama tyhjä paikka. Rahtiakin olet ehtinyt haalia mukaasi. Pian näet vedessä ystäväsi ja päätät nostaa hänet veneeseen. Jatkat matkaasi ja kohtaat toisenkin ystävän. Nostat hänetkin kyytiin ja nyt veneesi on täynnä. Kuitenkin ystäviä löytyy vielä lisää. Nostatko lisää ystäviä kyytiin silläkin uhalla, että vene uppoaa? Vaihdatko jonkun veneessä olevista ystävistä vedessä olevaan ystävään vai jatkatko vain kylmästi matkaa ja…

Lue lisää >>Venevertaus

Syksyn juhlaa

Syksy on tullut. Metsä ympärillämme on muuttanut väriään ja kellertävät lehdet löytäneet tiensä hiekkaisen tien pintaan. Pimeät illat saavat kynttilät syttymään ja käpertymään sohvannurkkaan teekupin kanssa. Syksy on tunnelmallista aikaa, mutta yhtä lailla myös väsyttävää ja puuduttavaa. Loma on lusittu ja työ täyttää arjen. Pimeys unettaa ja tuntuu, että yöunia pitäisi pidentää entisestään jotta energiaa riittäisi läpi päivän. Jos ajatellaan kevättä vuodenaikana, se on täynnä iloa ja odotusta. Valo lisääntyy,…

Lue lisää >>Syksyn juhlaa

Erilaiset lapset

Meidän vauvamme on ehtinyt jo huimaan 7 kuukauden ikään. Jo esikoisen kohdalla tuntui, että vauvavuosi vain hujahti ohitse ja tämän toisen kanssa aika tuntuu menevän vielä nopeampaa. Osasyynä on varmasti se, että kotona pitää enemmän kiirettä kahden kuin yhden lapsen kanssa. Näiden 7 kuukauden aikana olen myös alkanut havaitsemaan pojassamme omanlaistaan persoonallisuutta ja todennut, että kotona on kaksi aivan erilaista ihmistaimea. 3-vuotias tyttäremme on temperamenttinen ja energinen tapaus. Kun hän…

Lue lisää >>Erilaiset lapset

Urhea 3-vuotias

Seison keskellä lapsijoukkoa vauva sylissä. Tytär pitelee minua kädestä kiinni ja hänen katseensa käy hiljalleen läpi koko huoneen. Lopulta katse kääntyy minuun ja hän sanoo surkealla äänellään: ”Äiti, älä mene.” Sitten alkaa vyöryä suustani se tuttu mantra: ”Katsopas kun tyttö leikkii tuolla, mene sinäkin mukaan!” ”Eikös ole paljon leluja täällä?” ”Sinähän tykkäät tehdä palapelejä, täällä on niitä tosi paljon.” ”Äiti menee käymään pikkuveljen kanssa kotona ja tulee sitten hakemaan sinut.”…

Lue lisää >>Urhea 3-vuotias