Skip to content

Puhutaan kuolemasta

Olimme lähdössä kauppaan kun ulos astuttuani huomasin tummalla asfaltilla epämääräisen möykyn. Menin tarkastelemaan möykkyä lähemmin ja huomasin sen olevan kuollut lintu. Lintu oli aika suuri ja sen nokan alla oli lammikko kirkasta verta, joka suorastaan hohti mustalla, märällä asfaltilla. Keittiön ikkunan pinnassa olevan höyhentuppo kertoi tarinan linnun kohtalosta. Poikamme ei tietenkään ymmärtänyt tilanteesta mitään, vaan huudahti kirkkaalla äänellä: ”Littu!” Tyttäremme sen sijaan ihmetteli kovasti liikkumatonta lintua, vaikka veren osasikin yhdistää…

Lue lisää >>Puhutaan kuolemasta

Ajatuksia syksystä

Kävimme tänään lasten kanssa kävelyllä. Luulin ensin, että ulkona olisi kylmä, joten pukeuduin kaiken varalta huppariin. Auringon paistaessa puolet lenkistä selkääni, tajusin ylipukeutuneeni. Eikä asiaa auttanut se, että lapset päättivät tunkea itsensä sylikkäin rattaiden kyytiin. Siinä sitten ylämäkeen rattaita työntäessä kiitin itseäni siitä, että raahasin vesipulloa jatkuvasti mukanani. Kävelylenkki ei onneksi ollut pelkkää hikeä ja tuskaa. Tyttären kanssa innostuimme keskustelemaan puista ja minä hullaannuin mieleni sopukoissa metsän tuoksusta, joka toi…

Lue lisää >>Ajatuksia syksystä

Muistoissa elät ikuisesti

Se oli 00-luvun alkua. Minä ja ystäväni olimme juuri teini-iän kynnyksellä ja elämämme kulmakiviä olivat mm. showpaini, videopelit ja tietysti musiikki. Yhdestä asiasta oli äärettömän kateellinen ystävälleni. He olivat osa kaapeliverkkoa, mikä tarkoitti sitä, että heillä näkyi sellaisia kanavia, joita meidän antenniverkossamme ei näkynyt. Näitä kanavia olivat mm. Sub ja MTV, jotka olivat siihen aikaan nimellä SubTV ja Music Television. Sub tuli myöhemmin saataville myös meidän antenniverkkoomme, vaikkakin huonolla menestyksellä.…

Lue lisää >>Muistoissa elät ikuisesti

Älä torju itse itseäsi

Istuin baarissa ystäväni kanssa ja kuuntelimme kun muut lauloivat karaokea. Pian ystäväni ehdotti, että minäkin menisin laulamaan. Kieltäydyin kunniasta, vaikka ystäväni kehui lauluääneni maasta taivaisiin ja totesi, että olethan sinä ennenkin laulanut. Kieltäydyin uudelleen, vaikka ystävän puheissa oli perää: Olin laulanut kymmeniä kertoja yleisön edessä. Mieleeni muistui jopa tilanne, missä lauloin luokan edessä täysin ilman säestystä. Nyt kuitenkin ajatus siitä, että laulaisin karaokea, tuntui aivan liian pelottavalta. Mitä oikein pelkäsin?…

Lue lisää >>Älä torju itse itseäsi

But I never learned how not to be

Yksinäisyys on asia, josta on vaikea puhua ja siihen vaikeuteen on monta syytä. Yksi syy, mikä pätee moniin muihinkin negatiivisiin asioihin, on häpeä. Kun pitäisi myöntää olevansa heikko ja haavoittuvainen, joka varsinkin meidän kulttuurissamme on häpeällinen asia. Se, että myönnät olevasi heikko, tuo taas esille uusia ongelmia. Silloin avaudut muille ja olet entistä haavoittuvaisempi, jolloin otat tietoisen riskin siitä, että voi sattua vielä enemmän. Mutta toisaalta, sattuuko oman kuoren alle…

Lue lisää >>But I never learned how not to be

Äiti, joka ei osaa

Se oli toukokuinen yö neljä vuotta sitten kun minusta tuli äiti. Toisin kuin olin kuvitellut, en saanut vauvaa rinnalleni, vaan hänet vietiin suoraan synnytyssalista tehohoidon puolelle. Mies meni vauvan luokse ja minä jäin yksin ajatuksieni kanssa. Katselin kelloa ja totesin olevani nyt äiti. Silti kaikki oli ennallaan. Mystinen äitiyden valo ei langennut päälleni ja olin yhtä tietämätön kaikesta kuin olin ollut vuorokausi sitten. En itkenyt nähdessäni tyttöni ensimmäistä kertaa, enkä…

Lue lisää >>Äiti, joka ei osaa

Pohdintaa kielitaidosta

Olen pistänyt merkille, että blogien kulta-aika alkaa lipua hiljalleen ohitse ja uutena trendinä näyttäisi olevan vlogit, videopäiväkirjat. Youtube tuntuu muutenkin olevan nyt se juttu, sillä monet bloggaajat pitävät normaalin bloginsa rinnalla omaa Youtube-kanavaa. Päädyin sattumalta juttusille äidinkielen opettajan kanssa, joka kertoi työskentelevänsä ammattikoulussa. Puhuttiin siinä sitten yleisesti kielitaidosta ja todettiin, että esimerkiksi luetun ymmärtäminen ja yleinen kirjoittamistaito ovat rapistumassa hälyttävää vauhtia. Esimerkiksi CV:n kirjoittaminen tuntuu todella suurelta haasteelta monille nuorille ja…

Lue lisää >>Pohdintaa kielitaidosta

Arjen pyörteissä

On aivan liian kauan siitä kun viimeksi olen kirjoittanut blogia. Olen hukkunut arjen pyörtäisiin niin totaallisesti, että blogi on väistämättä jäänyt taka-alalle, vaikka en olisi halunnut sitä sinne jättää. Olen kuitenkin vain ihminen, enkä kykene luomaan itselleni tyhjästä lisää tunteja vuorokauteen, vaikka niitä kipeästi tarvitsisinkin. Ajattelin nyt kuitenkin valottaa hieman arkeani ja näyttää teille, millaisesta pyörremyrskystä on kyse. Heräämme koko perhe aamulla kuudelta. Mies vaihtaa lapsille vaatteet ja he lähtevät…

Lue lisää >>Arjen pyörteissä

Elokuva-arvostelu: Passengers

Mieheni päätti viedä minut syntymäpäiväni kunniaksi elokuviin ja elokuvaksi valkkautui Passengers, jonka katsomista olimme jo aiemmin suunnitelleet. Tässä ajatuksiani elokuvasta ja pahoittelen jo nyt, jos tämä arvostelu spoilaa liikaa juonta. Yritän olla paljastamatta liikaa, vaikka elokuva kyllä paljastaa lopulta itse itsensä. Avaruusasema matkalla kohti uutta planeettaa. Uusi siirtokunta, uusi alku ja uusi maailma. Matkustajia 5000 ja miehistöä 200, kaikki horroksessa omissa kapseleissaan. Yksi mies, Jim, herää kesken unen ja huomaa…

Lue lisää >>Elokuva-arvostelu: Passengers

Marraskuun kohokohdat

Olen aloittanut aivan liian monta juttua, mutta kaikki ovat jääneet puolitiehen, koska jokin on katkaissut hyvän ajatusten virran. Koska työhuoneemme on vielä työn alla ja täydellinen työrauha pelkkä unelma, ajattelin tehdä tämmöisen yhteenvedon kuukauden kohokohdista. Tuhat ja yksi naurua Autoimme ystävääni muutossa ja hän osti meille kiitokseksi liput stand up –iltaan. Kyseessä oli Mika Eirtovaaran ja Ali Jahangirin yhteiskiertue Tuhat ja yksi naurua, joka kyllä nimensä mukaisesti sai naurut aikaiseksi.…

Lue lisää >>Marraskuun kohokohdat