Skip to content

Syksyn juhlaa

Syksy on tullut. Metsä ympärillämme on muuttanut väriään ja kellertävät lehdet löytäneet tiensä hiekkaisen tien pintaan. Pimeät illat saavat kynttilät syttymään ja käpertymään sohvannurkkaan teekupin kanssa. Syksy on tunnelmallista aikaa, mutta yhtä lailla myös väsyttävää ja puuduttavaa. Loma on lusittu ja työ täyttää arjen. Pimeys unettaa ja tuntuu, että yöunia pitäisi pidentää entisestään jotta energiaa riittäisi läpi päivän. Jos ajatellaan kevättä vuodenaikana, se on täynnä iloa ja odotusta. Valo lisääntyy,…

Lue lisää >>Syksyn juhlaa

Erilaiset lapset

Meidän vauvamme on ehtinyt jo huimaan 7 kuukauden ikään. Jo esikoisen kohdalla tuntui, että vauvavuosi vain hujahti ohitse ja tämän toisen kanssa aika tuntuu menevän vielä nopeampaa. Osasyynä on varmasti se, että kotona pitää enemmän kiirettä kahden kuin yhden lapsen kanssa. Näiden 7 kuukauden aikana olen myös alkanut havaitsemaan pojassamme omanlaistaan persoonallisuutta ja todennut, että kotona on kaksi aivan erilaista ihmistaimea. 3-vuotias tyttäremme on temperamenttinen ja energinen tapaus. Kun hän…

Lue lisää >>Erilaiset lapset

Urhea 3-vuotias

Seison keskellä lapsijoukkoa vauva sylissä. Tytär pitelee minua kädestä kiinni ja hänen katseensa käy hiljalleen läpi koko huoneen. Lopulta katse kääntyy minuun ja hän sanoo surkealla äänellään: ”Äiti, älä mene.” Sitten alkaa vyöryä suustani se tuttu mantra: ”Katsopas kun tyttö leikkii tuolla, mene sinäkin mukaan!” ”Eikös ole paljon leluja täällä?” ”Sinähän tykkäät tehdä palapelejä, täällä on niitä tosi paljon.” ”Äiti menee käymään pikkuveljen kanssa kotona ja tulee sitten hakemaan sinut.”…

Lue lisää >>Urhea 3-vuotias

Kesä

Miehelläni on tänä kesänä vain kaksi viikkoa kesälomaa elokuun puolella. Suunnittelimme ensin pientä kesälomareissua, mutta päätimme lopulta hylätä reissuhaaveet ja pysyä kotosalla koko kesän. Pelkäsin, että kesästä tulisi tylsä. Mutta se on ollut kaikkea muuta! Kauniit ilmat ovat pitäneet minut tehokkaasti poissa koneen ääreltä, joten kirjoittaminen on jäänyt todella vähälle. Nyt on siis kuvien vuoro kertoa oma tarinansa. Tänä kesänä on… …hämmästelty Sirkus Finlandiaa. …hurviteltu Suomen Tivolissa. …hengailtu pihalla ja taiteiltu katuliiduilla.…

Lue lisää >>Kesä

Kuka minä olen?

Perhettämme on ravistellut melkoinen vatsatauti. Mies oli ensimmäinen, jonka tauti kellisti pesuhuoneen lattialle. Kun hän oli juuri taudistaan toipunut, aloitti tyttäremme oman osuutensa ja se kestikin vaihtelevana hurjan viikon. Siinä välissä minä ehdin käydä oman välikuolemani ja vauvallakin vaippoja on saanut vaihtaa hyvin tiuhaan tahtiin. Eikä riittänyt, että tauti riivasi meidän perhettämme. Tauti löysi myös minun vanhempani, jotka saivat oman osuutensa. Hinta, jonka he maksoivat siitä, että auttoivat meitä. Viimeiset…

Lue lisää >>Kuka minä olen?

Back to basics

Joskus arki on todella puuduttavaa ja kuluttavaa. Tiedättekö sen fiiliksen kun tuijottaa likapyykkikoria ja tuntuu, ettei pyykkien määrä koskaan vähene? Tai kun tekee jauhelihakastiketta, vaikkei sitä oikeastaan tee edes mieli, mutta kun on pakko tehdä jotain helppoa ruokaa mikä kelpaisi 3-vuotiaalle nirsoilijallekin? Entäs ne aamut kun vauva päättää herätä jo ennen kuutta ja raahaudut olohuoneen matolle vauva sylissä kilkuttamaan helistimiä ja puhumaan vauvakieliä? Kun lähdet ostamaan kaupasta maitoa ja palatessasi…

Lue lisää >>Back to basics

Kesäyön mietteitä

Kesä on tullut. Varmin merkki siitä on se, että valvon. Tiedän, että se kostautuu aina seuraavana päivänä, mutta en silti voi sille mitään. Rakastan hiljaista taloa, ulkona leijuvaa kesäyön sumua ja sitä, että voin olla hetken aivan rauhassa itsekseni. Tämä on myös aikaa kun luovuuteni kukkii parhaimmillaan. Jokin taika näissä öissä on. Onko se sitten niin, että luovuus vaatii uhrauksia ja minulla se uhraus on yöunet? Olen kirjoittanut liian vähän…

Lue lisää >>Kesäyön mietteitä

Minä, äiti

Siitä on lähes kolme vuotta, kun minusta tuli äiti. Ainakin jos puhutaan fyysisestä äidiksi tulemisesta. Toukokuisena aamuyönä nostin syliini pienen vauvan, joka katseli minua suurilla silmillään. Siinä hän oli, minun tyttäreni. Hetkessä hartioilleni painui valtava vastuu tuon pienen ihmisenalun elämästä. Mitä äitiys on minulle? Äitiys on itsekkyydestä luopumista, oman elämänsä jakamista. Kun ennen ajattelit vain omaa itseäsi ja omia tarpeitasi, nyt ajatuksissa on kahden tai useamman ihmiset tarpeet. Näin kahden…

Lue lisää >>Minä, äiti

Onnellinen ikävästä

Kysyin Facebook-sivullani, josko jollakulla lukijoista olisi ehdotuksia mistä voisin kirjoittaa. Sain yhden ehdotuksen, jossa ehdotettiin kirjoittamaan otsikolla ”Onnellinen ikävästä”. Tässäpä tulee! Miehelläni on ollut muutamia työreissuja viimeisen kuukauden aikana. Ensimmäinen reissu, joka vei miehen pois pariksi päiväksi, jännitti valtavasti. Jäin ensimmäistä kertaa yksin lasten kanssa kotiin useammaksi päiväksi. Päivän rutiinit olivat jo selkeät, mutta miten illat sujuisivat yksikseen? Entä jos vauva valvottaisi yöt? Miten jaksaisin? Ensimmäinen reissu meni kuin itsestään.…

Lue lisää >>Onnellinen ikävästä

Kun äiti pelaa

Tähän alkuun on mainittava, että pahoittelen jos tekstini on sekavaa tai vilisee kirjoitusvirheitä. Univelkaa on kertynyt, mutta en silti pysty pitämään itseäni poissa kirjoittamasta. Joten tässä tulee taas juttua, unisella twistillä höystettynä. Olen vihdoin kyennyt ottamaan yhden harrastukseni takaisin päiväjärjestykseen. Nimittäin pelaamisen. Olemme saaneet monesti kummeksuvia katseita kun puhutaan pelaamisesta. Mieheni ei nimittäin ole lainkaan peli-ihmisiä, vaikka pelaaminen usein mielletään juuri miesten harrastukseksi. Sen sijaan perheemme pelihullu olen minä. Tästä…

Lue lisää >>Kun äiti pelaa