Skip to content

Kun äiti pelaa

Tähän alkuun on mainittava, että pahoittelen jos tekstini on sekavaa tai vilisee kirjoitusvirheitä. Univelkaa on kertynyt, mutta en silti pysty pitämään itseäni poissa kirjoittamasta. Joten tässä tulee taas juttua, unisella twistillä höystettynä. Olen vihdoin kyennyt ottamaan yhden harrastukseni takaisin päiväjärjestykseen. Nimittäin pelaamisen. Olemme saaneet monesti kummeksuvia katseita kun puhutaan pelaamisesta. Mieheni ei nimittäin ole lainkaan peli-ihmisiä, vaikka pelaaminen usein mielletään juuri miesten harrastukseksi. Sen sijaan perheemme pelihullu olen minä. Tästä…

Lue lisää >>Kun äiti pelaa

Kun vauvakupla puhkeaa

Aika on mennyt todella nopeasti. Poikamme on jo kahden kuukauden ikäinen, vaikka aivan vasta löhösin sohvalla ja kirosin isoa vatsaani. Synnytys on enää muisto vain ja kroppa on palautunut hienosti raskaasta työstänsä. Kun hiljalleen on havahtunut siihen, ettei ole enää raskaana, ymmärtää saaneensa kehonsa takaisin. Pääsiäislomalla olin juuri tästä faktasta erittäin onnellinen, sillä minuun iski kaamea vatsatauti ja sain helpottaa oloani koko lääkekaapin antimilla. Kahden lapsen kanssa oleminen tuntui aluksi…

Lue lisää >>Kun vauvakupla puhkeaa

Unelma ikkunan takana

Kun olin 18-vuotias, elämä oli aika yksinkertaista: Asuin 33-neliöisessä yksiössä kissani kanssa. Arkipäivät kuluivat koulussa, laiskasti opiskellen. Rehellisesti sanoen taisin enemmän viettää aikaa ruokasalissa teetä ryystäen kun oppitunnilla hikoillen. Viikonloppuisin joko juhlittiin tai sitten otettiin rauhallisemmin vanhempien luona löhöten. Ystäväpiiri koostui vanhojen ystävien ja uusien opiskelukavereiden sekavasta sopasta. Kun yksiö alkoi ahdistaa, löysin itseni kävelemästä ympäri asuinaluetta. Koska asuinalue on eräänlainen harju, saatoin usein kivuta korkeammalle harjua ja katsella kauniina…

Lue lisää >>Unelma ikkunan takana

Raskaus jättää jälkensä

Raskaudessa keho on se, mikä kiinnittää eniten ulkopuolisten huomion. Julkisilla paikoilla pyöreä vatsa on melkoinen katseennaulitsija ja joskus ihmiset tulevat häikäilemättömästi koskettelemaan vatsaa. Oli kyseessä sitten tuttu tai tuntematon ihminen. Joillekin tämä voi olla ihan okei, mutta jos nainen on epävarma itsestään, ei koskettelu tunnu välttämättä mukavalta. Kulttuurissamme on muutenkin tapana pitää fyysistä etäisyyttä ja yhtäkkiä nämä raja-aidat kaatuvat kun kohdataan raskaana oleva nainen. Ulkonäkökeskeinen maailmankuva ei anna anteeksi edes raskautta.…

Lue lisää >>Raskaus jättää jälkensä

Sofi Oksanen, Norma

Olin lukiossa, kun törmäsin ensimmäistä kertaa Sofi Oksasen kirjoihin. Vietin silloin paljon aikaa kirjastossa ja huomioni kiinnittyi hyllyllä esillä olevaan kirjaan. Kirjan kansi oli pirteä vaaleanpunainen ja siinä oli kaksi kättä, jotka oli sidottu yhteen langalla. Kirja oli Baby Jane, Sofi Oksasen toinen romaani. Kirja ei kuitenkaan tarttunut mukaani, sillä olin etsimässä sillä hetkellä jotain muuta luettavaa. Kannen kuva jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni. Pian huomasin, että kyseiseltä kirjailijalta oli toinenkin…

Lue lisää >>Sofi Oksanen, Norma

Kaksi synnytystä, kaksi kokemusta

Perheessämme on alkanut uusi aikakausi, sillä torstaina 4.2. meille syntyi pienisuuri poika. Vauvantuoksu on valloittanut kotimme ja rätit ovat löytäneet paikkansa sohvien käsinojilta. Silmäpussit kasvavat ja univelkaa kerääntyy, jokaisen perheenjäsenen etsiessä osaansa tässä uudessa elämäntilanteessa. Minulla on takanani nyt kaksi synnytystä, joista kumpikin on ollut aivan erilainen. Nyt ymmärrän, mitä synnytys parhaimmillaan voi olla. Ensimmäinen synnytykseni käynnistettiin jo raskausviikolla 38+0, mutta se ei käynnistynytkään yrityksistä huolimatta. Kolme viikkoa makasin välillä…

Lue lisää >>Kaksi synnytystä, kaksi kokemusta

Havaintoja

Eräänä iltapäivänä lähdimme koko perheen voimin kauppaan. Puolessa välissä matkaan huomasimme, että tyttäremme on väsynyt ja kiukkuinen, kauppareissun alkaessa häämöttää edessä painajaismaisena mielikuvana. Päätimme lopulta, että mieheni käy hoitamassa ostokset ja me tytöt odottaisimme sillä välin autossa. Vaikein tehtävä jäikin minulle: Miten pitää tyttö hereillä? Kello oli jo liian paljon päiväunille ja pienikin silmien ummistaminen saattaisi tuhota koko uniryhmin. Olin itse nukkunut edellisen yön todella huonosti ja taistellut uhmakkaan tytön…

Lue lisää >>Havaintoja

Hetki hiljaisuudelle

Viikko laskettuun aikaan ja sen kyllä huomaa. Yöt ovat katkonaisia, kipuja riittää lähes jokaiselle ruumiinosalle ja mieliala on maassa. Kotityöt eivät suju niin sutjakkaasti kuin aiemmin, sillä liikkuminen on hidasta ja suuremmat liikeradat vaativat suunnittelua. Vatsakin on jatkuvasti tiellä. Olen toista kertaa raskaana ja silti tämä kaikki osasi yllättää. Tietysti ensimmäinen raskaus oli loppuajasta varsin poikkeava nykyiseen verrattuna, sillä vietin siitä viimeiset kolme viikkoa sairaalassa. Mutta toinen raskaus on ollut…

Lue lisää >>Hetki hiljaisuudelle

Aina löytyy joku, jolla on jotain sanottavaa

Meistä jokainen on varmasti huomannut sen, että elämme valtavassa ennakko-odotusten, suoristuskeskeisyyden ja arvosteluiden aallokossa. Kun esimerkiksi monen vuoden koulu-urakan päättyessä saat todistuksen käteesi ja järjestät juhlat saavutuksesi kunniaksi, siellä sitten tädit ja sedät utelevat, että mitäs nyt sitten seuraavaksi? Mitä ajattelit tehdä tulevaisuudellasi? Ei saa jäädä tuleen makaamaan, eteenpäin vain kohti uusia haasteita! Yritä siinä nauttia yhdestä etapista kun pitäisi olla seuraava jo kalenteriin merkittynä. Menepäs sanomaan, että ajattelit pitää välivuoden…

Lue lisää >>Aina löytyy joku, jolla on jotain sanottavaa

Aloitus

Tervetuloa uudelle sivustolleni ja blogiini! Tästä lähtien kirjoitukseni löytyvät oman domainin alta ja blogin aiheet tulevat pyörimään minulle läheisten asioiden parissa, kuten perhe-elämässä ja kirjallisuuden maailmassa. Tervetuloa mukaan!

Lue lisää >>Aloitus