Skip to content

Artikkelit avainsanalla: elämä

Mielen arvet

Tänään on Maailman mielenterveyspäivä ja sen myötä sosiaalinen media on täyttynyt erilaisista tarinoista mielenterveyden ongelmien kanssa taistelemisesta. Sen innoittamana ajattelin kertoa nyt oman tarinani, vaikka ensin ajattelin, että se olisi liian rohkeaa. Juuri siksi tämmöisiä päiviä tarvitaan, että uskaltaisimme puhua ääneen niistä vaikeistakin asioista. Olen ollut elämästäni lähes kymmenen vuotta koulukiusattu. Sain ensimmäistä kertaa turpaan ala-asteella. Yläasteella en osannut ajatella olevani pahasti koulukiusattu, sillä kaikkia ystäviäni kiusattiin jollakin tasolla ja…

Lue lisää >>Mielen arvet

Nurkkakivi

Olen aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka elämä koostuu pienistä paloista, jotka liimautuvat yhteen suuremmaksi kokonaisuudeksi. Juuri kun totut tähän kokonaisuuteen, palat alkavat liikkua tai muuttua. Yhtäkkiä kaikki onkin taas toisin. Tämä ajatus on tullut takaisin mieleeni, sillä elämä on ollut taas melkoisessa myllytyksessä. Haluan nyt purkaa tätä tilannetta taas uudella vertauskuvalla. Jokaisella meistä on oma elämänsä. Yhteistä meille kaikille on, että jokaisella meistä on oman elämämme nurkkakivet. Nämä nurkkakivet kannattelevat taloa,…

Lue lisää >>Nurkkakivi

Kirjoitan kirjoittamisesta

On hiljaista. Ulkona on valoisaa, mutta kello kertoo nyt olevan jo yö. Käyn vetämässä pimennysverhon alas ja teen pimeyden makuuhuoneeseen, jossa hohtaa nyt vain tietokoneeni kalpea valo. Muu perhe nukkuu, mutta minä valvon. Painan kuulokkeet korvilleni ja annan musiikin viedä minut mukanaan. Sormenpääni hyppivät näppäimistöllä ja tekevät todeksi ne ajatukset, jotka päässäni pyörivät tällä hetkellä Kirjoittaminen on ollut aina minulle tärkeää. Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja olen purkanut…

Lue lisää >>Kirjoitan kirjoittamisesta

Jotta muistaisin

Taas herätyskello soi. Peiton alla on lämmintä ja väsymys painaa silmiä, mutta silti on väännettävä itsensä ylös. Lapset heräävät ja talo täyttyy äänestä ja energiasta. Joskus kadehdin lapsia. He eivät koskaan valita, että väsyttää. Tuntia myöhemmin istun autoon ja lähden kohti yliopistoa. Vielä kuukausi sitten aamut menivät pimeydessä, nyt koko matkan on valoisaa. Matkalla näen, kuinka aurinko nousee kultaisena puiden takaa. Kevät on tulossa. Jossakin vaiheessa soittolistalta tuli kappale, joka…

Lue lisää >>Jotta muistaisin

Älä huokaa jos sinun on huudettava

Tapasin sattumalta ihmisen, jota en ollut nähnyt vuosikausiin. Ennen olisimme halanneet toisiamme lämpimästi ja vaihtaneet kuulumisia, ehkä kenties istuen koko illan yhdessä jutellen. Nyt kuitenkin tervehdimme ja hän vain käveli minun ohitseni. Myöhemmin puhuimme muutaman sanan, mutta emme mitään toisiimme liittyvää. Me olimme kaksi tuntematonta, joita yhdistää vain historian langat. Varsinkin nuorena mikään ei ole varmempaa kuin epävarmuus. Koulu on yleensä se tekijä, mikä pitää ihmiset yhdessä. Kun koulun ovet…

Lue lisää >>Älä huokaa jos sinun on huudettava

”Äiti, mitä tarkoittaa ruma?”

Istuimme tyttäreni kanssa ruokapöydän äärellä ja juttelimme. Tyttö alkoi luetella minulle asioita, jotka hänen mielestään olivat erityisen kauniita: Aurinko, lumi, puut… Luettelon loppuessa kysyin tytöltä, että jos nuo asiat olivat kauniita, mitkä sitten olivat rumia? Tyttö katsoi minua ihmeissään ja kysyi: ”Äiti, mitä tarkoittaa ruma?” Pääni löi tyhjää, enkä osannut vastata kysymykseen mitään järkevää, joten vein keskustelun takaisin kauneuden pariin. Silti tytön kysymys jäi pyörimään päähäni. Mitä on rumuus? Rumuus…

Lue lisää >>”Äiti, mitä tarkoittaa ruma?”

Joskus täytyy katsoa taaksepäin, että huomaa liikkuneensa eteenpäin

  Yhtenä päivänä siivotessani löysin vanhat päiväkirjani. Istahdin sohvalle ja avasin yhden niistä, nauraakseni omille vanhoille jutuilleni. Mietin, että ehkä voisin lukea myös miehelleni makeimmat kohdat ja voisimme sitten yhdessä nauraa. Ensimmäinen päiväkirja saikin aikaan häpeänsekaiset naurut. Kuinka sitä onkaan voinut 13-vuotiaana olla niin höperö?! Toisaalta se kaikki, mitä 13-vuotias minäni on silloin päiväkirjaansa raapustanut, on silloin kokenut sen kaiken joka solullaan. Mutta onhan se maailma niin erilainen ja naiivi.…

Lue lisää >>Joskus täytyy katsoa taaksepäin, että huomaa liikkuneensa eteenpäin

Puhutaan kuolemasta

Olimme lähdössä kauppaan kun ulos astuttuani huomasin tummalla asfaltilla epämääräisen möykyn. Menin tarkastelemaan möykkyä lähemmin ja huomasin sen olevan kuollut lintu. Lintu oli aika suuri ja sen nokan alla oli lammikko kirkasta verta, joka suorastaan hohti mustalla, märällä asfaltilla. Keittiön ikkunan pinnassa olevan höyhentuppo kertoi tarinan linnun kohtalosta. Poikamme ei tietenkään ymmärtänyt tilanteesta mitään, vaan huudahti kirkkaalla äänellä: ”Littu!” Tyttäremme sen sijaan ihmetteli kovasti liikkumatonta lintua, vaikka veren osasikin yhdistää…

Lue lisää >>Puhutaan kuolemasta

Ajatuksia syksystä

Kävimme tänään lasten kanssa kävelyllä. Luulin ensin, että ulkona olisi kylmä, joten pukeuduin kaiken varalta huppariin. Auringon paistaessa puolet lenkistä selkääni, tajusin ylipukeutuneeni. Eikä asiaa auttanut se, että lapset päättivät tunkea itsensä sylikkäin rattaiden kyytiin. Siinä sitten ylämäkeen rattaita työntäessä kiitin itseäni siitä, että raahasin vesipulloa jatkuvasti mukanani. Kävelylenkki ei onneksi ollut pelkkää hikeä ja tuskaa. Tyttären kanssa innostuimme keskustelemaan puista ja minä hullaannuin mieleni sopukoissa metsän tuoksusta, joka toi…

Lue lisää >>Ajatuksia syksystä

Älä torju itse itseäsi

Istuin baarissa ystäväni kanssa ja kuuntelimme kun muut lauloivat karaokea. Pian ystäväni ehdotti, että minäkin menisin laulamaan. Kieltäydyin kunniasta, vaikka ystäväni kehui lauluääneni maasta taivaisiin ja totesi, että olethan sinä ennenkin laulanut. Kieltäydyin uudelleen, vaikka ystävän puheissa oli perää: Olin laulanut kymmeniä kertoja yleisön edessä. Mieleeni muistui jopa tilanne, missä lauloin luokan edessä täysin ilman säestystä. Nyt kuitenkin ajatus siitä, että laulaisin karaokea, tuntui aivan liian pelottavalta. Mitä oikein pelkäsin?…

Lue lisää >>Älä torju itse itseäsi