Skip to content

Artikkelit avainsanalla: elämä

Syksyn juhlaa

Syksy on tullut. Metsä ympärillämme on muuttanut väriään ja kellertävät lehdet löytäneet tiensä hiekkaisen tien pintaan. Pimeät illat saavat kynttilät syttymään ja käpertymään sohvannurkkaan teekupin kanssa. Syksy on tunnelmallista aikaa, mutta yhtä lailla myös väsyttävää ja puuduttavaa. Loma on lusittu ja työ täyttää arjen. Pimeys unettaa ja tuntuu, että yöunia pitäisi pidentää entisestään jotta energiaa riittäisi läpi päivän. Jos ajatellaan kevättä vuodenaikana, se on täynnä iloa ja odotusta. Valo lisääntyy,…

Lue lisää >>Syksyn juhlaa

Kuka minä olen?

Perhettämme on ravistellut melkoinen vatsatauti. Mies oli ensimmäinen, jonka tauti kellisti pesuhuoneen lattialle. Kun hän oli juuri taudistaan toipunut, aloitti tyttäremme oman osuutensa ja se kestikin vaihtelevana hurjan viikon. Siinä välissä minä ehdin käydä oman välikuolemani ja vauvallakin vaippoja on saanut vaihtaa hyvin tiuhaan tahtiin. Eikä riittänyt, että tauti riivasi meidän perhettämme. Tauti löysi myös minun vanhempani, jotka saivat oman osuutensa. Hinta, jonka he maksoivat siitä, että auttoivat meitä. Viimeiset…

Lue lisää >>Kuka minä olen?

Back to basics

Joskus arki on todella puuduttavaa ja kuluttavaa. Tiedättekö sen fiiliksen kun tuijottaa likapyykkikoria ja tuntuu, ettei pyykkien määrä koskaan vähene? Tai kun tekee jauhelihakastiketta, vaikkei sitä oikeastaan tee edes mieli, mutta kun on pakko tehdä jotain helppoa ruokaa mikä kelpaisi 3-vuotiaalle nirsoilijallekin? Entäs ne aamut kun vauva päättää herätä jo ennen kuutta ja raahaudut olohuoneen matolle vauva sylissä kilkuttamaan helistimiä ja puhumaan vauvakieliä? Kun lähdet ostamaan kaupasta maitoa ja palatessasi…

Lue lisää >>Back to basics

Kesäyön mietteitä

Kesä on tullut. Varmin merkki siitä on se, että valvon. Tiedän, että se kostautuu aina seuraavana päivänä, mutta en silti voi sille mitään. Rakastan hiljaista taloa, ulkona leijuvaa kesäyön sumua ja sitä, että voin olla hetken aivan rauhassa itsekseni. Tämä on myös aikaa kun luovuuteni kukkii parhaimmillaan. Jokin taika näissä öissä on. Onko se sitten niin, että luovuus vaatii uhrauksia ja minulla se uhraus on yöunet? Olen kirjoittanut liian vähän…

Lue lisää >>Kesäyön mietteitä

Unelma ikkunan takana

Kun olin 18-vuotias, elämä oli aika yksinkertaista: Asuin 33-neliöisessä yksiössä kissani kanssa. Arkipäivät kuluivat koulussa, laiskasti opiskellen. Rehellisesti sanoen taisin enemmän viettää aikaa ruokasalissa teetä ryystäen kun oppitunnilla hikoillen. Viikonloppuisin joko juhlittiin tai sitten otettiin rauhallisemmin vanhempien luona löhöten. Ystäväpiiri koostui vanhojen ystävien ja uusien opiskelukavereiden sekavasta sopasta. Kun yksiö alkoi ahdistaa, löysin itseni kävelemästä ympäri asuinaluetta. Koska asuinalue on eräänlainen harju, saatoin usein kivuta korkeammalle harjua ja katsella kauniina…

Lue lisää >>Unelma ikkunan takana

Havaintoja

Eräänä iltapäivänä lähdimme koko perheen voimin kauppaan. Puolessa välissä matkaan huomasimme, että tyttäremme on väsynyt ja kiukkuinen, kauppareissun alkaessa häämöttää edessä painajaismaisena mielikuvana. Päätimme lopulta, että mieheni käy hoitamassa ostokset ja me tytöt odottaisimme sillä välin autossa. Vaikein tehtävä jäikin minulle: Miten pitää tyttö hereillä? Kello oli jo liian paljon päiväunille ja pienikin silmien ummistaminen saattaisi tuhota koko uniryhmin. Olin itse nukkunut edellisen yön todella huonosti ja taistellut uhmakkaan tytön…

Lue lisää >>Havaintoja