Skip to content

Artikkelit avainsanalla: itsetutkiskelu

Joskus täytyy katsoa taaksepäin, että huomaa liikkuneensa eteenpäin

  Yhtenä päivänä siivotessani löysin vanhat päiväkirjani. Istahdin sohvalle ja avasin yhden niistä, nauraakseni omille vanhoille jutuilleni. Mietin, että ehkä voisin lukea myös miehelleni makeimmat kohdat ja voisimme sitten yhdessä nauraa. Ensimmäinen päiväkirja saikin aikaan häpeänsekaiset naurut. Kuinka sitä onkaan voinut 13-vuotiaana olla niin höperö?! Toisaalta se kaikki, mitä 13-vuotias minäni on silloin päiväkirjaansa raapustanut, on silloin kokenut sen kaiken joka solullaan. Mutta onhan se maailma niin erilainen ja naiivi.…

Lue lisää >>Joskus täytyy katsoa taaksepäin, että huomaa liikkuneensa eteenpäin

Älä torju itse itseäsi

Istuin baarissa ystäväni kanssa ja kuuntelimme kun muut lauloivat karaokea. Pian ystäväni ehdotti, että minäkin menisin laulamaan. Kieltäydyin kunniasta, vaikka ystäväni kehui lauluääneni maasta taivaisiin ja totesi, että olethan sinä ennenkin laulanut. Kieltäydyin uudelleen, vaikka ystävän puheissa oli perää: Olin laulanut kymmeniä kertoja yleisön edessä. Mieleeni muistui jopa tilanne, missä lauloin luokan edessä täysin ilman säestystä. Nyt kuitenkin ajatus siitä, että laulaisin karaokea, tuntui aivan liian pelottavalta. Mitä oikein pelkäsin?…

Lue lisää >>Älä torju itse itseäsi

But I never learned how not to be

Yksinäisyys on asia, josta on vaikea puhua ja siihen vaikeuteen on monta syytä. Yksi syy, mikä pätee moniin muihinkin negatiivisiin asioihin, on häpeä. Kun pitäisi myöntää olevansa heikko ja haavoittuvainen, joka varsinkin meidän kulttuurissamme on häpeällinen asia. Se, että myönnät olevasi heikko, tuo taas esille uusia ongelmia. Silloin avaudut muille ja olet entistä haavoittuvaisempi, jolloin otat tietoisen riskin siitä, että voi sattua vielä enemmän. Mutta toisaalta, sattuuko oman kuoren alle…

Lue lisää >>But I never learned how not to be

Äiti, joka ei osaa

Se oli toukokuinen yö neljä vuotta sitten kun minusta tuli äiti. Toisin kuin olin kuvitellut, en saanut vauvaa rinnalleni, vaan hänet vietiin suoraan synnytyssalista tehohoidon puolelle. Mies meni vauvan luokse ja minä jäin yksin ajatuksieni kanssa. Katselin kelloa ja totesin olevani nyt äiti. Silti kaikki oli ennallaan. Mystinen äitiyden valo ei langennut päälleni ja olin yhtä tietämätön kaikesta kuin olin ollut vuorokausi sitten. En itkenyt nähdessäni tyttöni ensimmäistä kertaa, enkä…

Lue lisää >>Äiti, joka ei osaa

Pohdintaa kielitaidosta

Olen pistänyt merkille, että blogien kulta-aika alkaa lipua hiljalleen ohitse ja uutena trendinä näyttäisi olevan vlogit, videopäiväkirjat. Youtube tuntuu muutenkin olevan nyt se juttu, sillä monet bloggaajat pitävät normaalin bloginsa rinnalla omaa Youtube-kanavaa. Päädyin sattumalta juttusille äidinkielen opettajan kanssa, joka kertoi työskentelevänsä ammattikoulussa. Puhuttiin siinä sitten yleisesti kielitaidosta ja todettiin, että esimerkiksi luetun ymmärtäminen ja yleinen kirjoittamistaito ovat rapistumassa hälyttävää vauhtia. Esimerkiksi CV:n kirjoittaminen tuntuu todella suurelta haasteelta monille nuorille ja…

Lue lisää >>Pohdintaa kielitaidosta

Kuka minä olen?

Perhettämme on ravistellut melkoinen vatsatauti. Mies oli ensimmäinen, jonka tauti kellisti pesuhuoneen lattialle. Kun hän oli juuri taudistaan toipunut, aloitti tyttäremme oman osuutensa ja se kestikin vaihtelevana hurjan viikon. Siinä välissä minä ehdin käydä oman välikuolemani ja vauvallakin vaippoja on saanut vaihtaa hyvin tiuhaan tahtiin. Eikä riittänyt, että tauti riivasi meidän perhettämme. Tauti löysi myös minun vanhempani, jotka saivat oman osuutensa. Hinta, jonka he maksoivat siitä, että auttoivat meitä. Viimeiset…

Lue lisää >>Kuka minä olen?