Hei, sinä siellä! Juuri sinä, joka nostit säikähtäneen näköiset kasvosi minuun päin ja katselet nyt minua suurin silmin. Tiedän, mitä ajattelet: Miksi tuo nainen haluaa puhua juuri minun kanssani? Minä tiedän sinusta kaiken. Siksi osasin etsiä sinua sieltä luokan perältä. Halusit aina istua lähellä seiniä. Jos et päässyt luokan perälle, hakeudut muiden seinien lähelle. Pelkäsit kai virran vievän sinut mukanaan, ja siksi ankkuroit itsesi kiinni seiniin. Eniten pidät ikkunapaikoista, koska silloin voi katsella taivasta ja lentää…
Artikkelit avainsanalla: pohdinta
Uskomatonta, että olen kirjoittanut blogiin viimeksi toukokuussa. Toukokuussa ajattelin kesän olevan täynnä aikaa ja energiaa, jolloin myös kirjoittaminen olisi sujunut helpommin. Kuitenkin koko kesä lipui sormieni välistä aivan huomaamatta. Syy siihen oli osittain siinä, että miehelläni ei ollut lainkaan kesälomaa. Ne harvat lomapäivänsä hän käytti siihen, että pääsimme käymään kesälomareissulla. Muuten kesä oli kotiäitinä olemista, johon yhdistin vielä muutamia kesäopintoja. Eipä tuolla yhdistelmällä ehtinyt paljoa vapaa-aikaa vietellä. Tiesin jo etukäteen,…
Tänään on Maailman mielenterveyspäivä ja sen myötä sosiaalinen media on täyttynyt erilaisista tarinoista mielenterveyden ongelmien kanssa taistelemisesta. Sen innoittamana ajattelin kertoa nyt oman tarinani, vaikka ensin ajattelin, että se olisi liian rohkeaa. Juuri siksi tämmöisiä päiviä tarvitaan, että uskaltaisimme puhua ääneen niistä vaikeistakin asioista. Olen ollut elämästäni lähes kymmenen vuotta koulukiusattu. Sain ensimmäistä kertaa turpaan ala-asteella. Yläasteella en osannut ajatella olevani pahasti koulukiusattu, sillä kaikkia ystäviäni kiusattiin jollakin tasolla ja…
Kesä on ollut omituinen. Yleensä ollaan totuttu siihen, että kesän lämpimistä päivistä täytyy nauttia täysillä, koska niitä on niin vähän. Usein kesällä saattaa myös sataa paljon, jolloin aurinkoisia ja lämpimiä päiviä osaa arvostaa entisestään. Nyt kesä oli kuitenkin todella lämmin ja vähäsateinen. Hiostavat lämmöt jakavat ihmiset kahteen leiriin: On niitä, jotka nauttivat täysin rinnoin kuumuudesta ja niitä, jotka taas eivät tunne oloaan hyväksi kuumassa. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen leiriin ja…
Olen aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka elämä koostuu pienistä paloista, jotka liimautuvat yhteen suuremmaksi kokonaisuudeksi. Juuri kun totut tähän kokonaisuuteen, palat alkavat liikkua tai muuttua. Yhtäkkiä kaikki onkin taas toisin. Tämä ajatus on tullut takaisin mieleeni, sillä elämä on ollut taas melkoisessa myllytyksessä. Haluan nyt purkaa tätä tilannetta taas uudella vertauskuvalla. Jokaisella meistä on oma elämänsä. Yhteistä meille kaikille on, että jokaisella meistä on oman elämämme nurkkakivet. Nämä nurkkakivet kannattelevat taloa,…
On hiljaista. Ulkona on valoisaa, mutta kello kertoo nyt olevan jo yö. Käyn vetämässä pimennysverhon alas ja teen pimeyden makuuhuoneeseen, jossa hohtaa nyt vain tietokoneeni kalpea valo. Muu perhe nukkuu, mutta minä valvon. Painan kuulokkeet korvilleni ja annan musiikin viedä minut mukanaan. Sormenpääni hyppivät näppäimistöllä ja tekevät todeksi ne ajatukset, jotka päässäni pyörivät tällä hetkellä Kirjoittaminen on ollut aina minulle tärkeää. Minulla on aina ollut vilkas mielikuvitus ja olen purkanut…
Vilkaisin luennolla puhelintani ja huomasin yhden puhelun tulleen oudosta numerosta. Google kertoi minulle, että soitto oli tullut kotikaupunkimme päivähoidosta. Laitoin miehelle viestiä ja kysyin, oliko hänelle soitettu. Oli, mutta vain siksi, että minä en ollut vastannut. “Taas sama juttu”, mieheni totesi kiukkuisena. “Miksei ne opi?” Kun esikoisemme aloitti päivähoidon kaksi vuotta sitten, meille lyötiin käteen lomakkeet perustietoja varten. Lapsen nimi, vanhempien nimet ja puhelinnumerot… Ensisijainen yhteyshenkilö. Kirjoitin lomakkeeseen mieheni tiedot…
Tapasin sattumalta ihmisen, jota en ollut nähnyt vuosikausiin. Ennen olisimme halanneet toisiamme lämpimästi ja vaihtaneet kuulumisia, ehkä kenties istuen koko illan yhdessä jutellen. Nyt kuitenkin tervehdimme ja hän vain käveli minun ohitseni. Myöhemmin puhuimme muutaman sanan, mutta emme mitään toisiimme liittyvää. Me olimme kaksi tuntematonta, joita yhdistää vain historian langat. Varsinkin nuorena mikään ei ole varmempaa kuin epävarmuus. Koulu on yleensä se tekijä, mikä pitää ihmiset yhdessä. Kun koulun ovet…
Istuimme tyttäreni kanssa ruokapöydän äärellä ja juttelimme. Tyttö alkoi luetella minulle asioita, jotka hänen mielestään olivat erityisen kauniita: Aurinko, lumi, puut… Luettelon loppuessa kysyin tytöltä, että jos nuo asiat olivat kauniita, mitkä sitten olivat rumia? Tyttö katsoi minua ihmeissään ja kysyi: ”Äiti, mitä tarkoittaa ruma?” Pääni löi tyhjää, enkä osannut vastata kysymykseen mitään järkevää, joten vein keskustelun takaisin kauneuden pariin. Silti tytön kysymys jäi pyörimään päähäni. Mitä on rumuus? Rumuus…